Aamupalani jäi syömättä luettuani aamun lehdestä uutisen sairaalassa tapetusta vastasyntyneestä. Vajaan viikon ikäinen vauva kuoli henkilökunnan siirrettyä vauvan pois happikaapista – koska vauvan vanhemmat eivät pystyneet maksamaan vaadittua rahasummaa hoidon jatkamiseksi.
Uutinen saa sanankäytön leipätyöläisenkin lähes sanattomaksi. Missä on hoitohenkilökunnan inhimillisyys? Miten on mahdollista, että heille ei tullut mieleen ajatella: mitä jos tässä olisi minun lapseni? Kutsun tätä tapoksi enkä kuolemantapaukseksi, koska hoitohenkilökunnan on täytynyt ymmärtää, että vauva ei selviä hengissä ilman happikaappia.
Vauvan vanhemmat olivat jo maksaneet suuren summan vastasyntyneensä happihoidosta. Uutinen kertoo isän olevan maanviljelijä, jolle 2400 Egyptin punnan eli reilun 300 euron ylimääräinen sairaalamaksu sotkee perheen budjetin kuukausiksi tai jopa vuosiksi. Sairaala vaati vanhemmilta vielä 2000 punnan maksua hoidon jatkamisesta ja kun rahoja ei toimitettu ajoissa, vauva otettiin pois happikaapista ja se kuoli. Sairaala ei suostunut luovuttamaan vauvan ruumista vanhemmille ennen 2000 punnan loppumaksun suorittamista.
Egyptiläislapsen ensimmäinen juhlapäivä on seitsemän päivän iässä vietettävä subua -juhla, jossa lapsi otetaan yhteisön jäseneksi.
Positiivista tässä karmeassa uutisessa on se, että Egyptin terveysministeriö on ilmoittanut tutkivansa tapauksen. Jos tutkimuksessa selviää, että kuolemansyynä on vauvan hoidon laiminlyönti, viranomaiset sulkevat kyseisen yksityissairaalan Kairosta pohjoiseen sijaitsevassa Gharbian kuvernoraatissa. Egyptissä on kuitenkin tuhansia yksityisklinikoita, joiden toimintamalli saattaa olla samanlainen.
Egyptin perustuslaki takaa kaikille kansalaisille ilmaisen terveydenhuollon. Käytännössä kaikilla etenkään maaseudulla ei ole pääsyä julkisen terveydenhuollon piiriin ja julkisen terveydenhuollon taso on niin alhainen, että jokainen yrittää mahdollisuuksiensa mukaan hakeutua yksityisen terveydenhuollon potilaaksi. Egyptissä on myös hyväntekeväisyysvaroin ylläpidettäviä sairaaloita, joiden taso saattaa olla hyvä, mutta kapasiteetti täysin alimitoitettu.
Myös yksityissektorin terveydenhuoltopalvelujen taso on kirjava ja vaihteleva. Egyptin terveydenhuollon tasosta kertoo paljon myös se, että maan varakas yläluokka hoidattaa itsensä ulkomailla, useimmiten Euroopassa tai Yhdysvalloissa.
Rahalla ei voi ostaa terveyttä, mutta Egyptissä rahalla voi tietyissä tilanteissa pelastaa hengen. Vajaa kymmenen vuotta sitten jouduin todistamaan läheltä tapausta, jossa yksityissairaalaan toimitettu ulkomaalainen potilas tarvitsi nopeasti verta säilyäkseen hengissä. Kairon keskustassa sijaitsevassa yksityissairaalassa ei hyväksytty luottokortteja, ja verta lähdettiin hakemaan kaupungin toisella puolella sijaitsevasta veripankista vasta, kun verestä ja palvelusta oli etukäteen maksettu käteisellä.
Egyptissä onkin joko uskottava kohtaloon ja suojelusenkeleiden kyvykkyyteen tai kannettava mukanaan riittävästi käteistä esimerkiksi mahdollisten liikenneonnettomuuksien varalta. Myös lompakosta löytyvä luottokortti saattaa riittää takeeksi ambulanssikuljetukseen tai ensi-apuun sairaalassa.
|
About: Päivi:
Päivi Arvonen tyoskentelee freelance -toimittajana ja valokuvaajana Suomen medialle Egyptissä ja Suomessa. Koulutukseltaan hän on uskontotieteilijä, erikoisaloina uskonnot, kulttuuri, matkailu, koulutus, kehitysyhteistyö sekä ympäristö- ja eläinsuojelukysymykset. Arvonen toimii myös Kairon ulkomaisten toimittajien yhdistyksen varapuheenjohtajana. |
Päivi Arvonen tyoskentelee freelance -toimittajana ja valokuvaajana Suomen medialle Egyptissä ja Suomessa. Koulutukseltaan hän on uskontotieteilijä, erikoisaloina uskonnot, kulttuuri, matkailu, koulutus, kehitysyhteistyö sekä ympäristö- ja eläinsuojelukysymykset. Arvonen toimii myös Kairon ulkomaisten toimittajien yhdistyksen varapuheenjohtajana.