Suomi on siirtynyt kalenterivuodesta kvarttaalivuoteen. Yritysten tulokset tarjotaan neljännesvuosittain. Edes ihminen ei ole enää kokonainen, vaan jaettu kvartaaleihin – syntymä ja lapsuus, kouluikä ja nuoruus, aikuis- ja työikä ja viimeksi se kirosana – vanhuus, joka lakaistaan maton alle.
Ihminen on sarja eripituisia ja -tasoisia projekteja. Tällainen 1950-luvun kasvatti katsoo nykymenoa silmät sepposen selällään, tyrmistyneenä. Mihin kvartaaliin sijoitetaan mitäkin?
Lapsuus- ja nuoruuskvartaali on mennyttä kalua. Samoin kouluikä ja nuoruus. Siis missä kvartaalissa olen nyt, 58-vuotiaana? Jos haluan vielä rakastua, sallitaanko se näin “vanhalle”? Mutta toisaalta kun vanhuutta ei sallita ja nuoruus on kaiken lähtökohta, pitääkö minun käydä Nordströmin klinikalla. Ja olla leikisti nuori.
Aikuis-kvartaalissa eli työelämässä olen jo auttamatta kukkulan kaatopuolella. Kuten toistakymmentä vuotta sitten eräs työhaastattelu todisti. Puhelimessa olin kiinnostava ja “juuri täydellisen sopiva tehtävään”. Kokemustakin kun oli. Mutta itse haastattelussa nuori toimari katsoi päästä varpaisiin ja silmistä voin lukea kauhistuneen viestin “herranen aika, sehän on vanha”. Seuraavassa lehti-ilmoituksessa yrityksellä oli ikäraja – alle 35-vuotias!
Vanhuus-kvartaalia tuskin uskaltaa ajatella. Vanhat ihmiset sysätään pois näkyvistä – paitsi silloin, kun pidetään juhlapuheita tai tarvitaan maksumiehiä.
“Ennen oli miehet rautaa, laivat oli puuta hiiohoi. Puuta ovat miehet nyt ja laivat ovat rautaa hiiohoi.” Näin lauletaan laulussa.
Se on tänä päivä todempi kuin koskaan. Ennen miehet puolustivat maatamme, antoivat mahdollisuuden elää vapaassa ja itsenäisessä maassa. He olivat rautaisia nuorukaisia, joista kasvoi teräsvaareja – sotaveteraaneja.
Nyt pullajalkaiset, pehmeäihoiset jupit pyörittävät kvartaalimaailmaa, jossa elämme. Tietotekniikka on kutistanut kirjoitustaidon niin, että allekirjoitus on kuin 10-vuotiaan räpellys.Työpaikkoihin haetaan 25-vuotiaita tohtoreita, joilla on 20 vuoden työkokemus Suomesta ja ulkomailta, kymmenen kielen taito ja kilometrin pituinen julkaisulista.
Yrittänyttä ei laiteta, sanoo vanha sananlasku. Yritykset yrittävät globalisaatiossa valloittaa maailman – kuten ovat yrittäneet kautta historian. Onnistuneet ja sitten hävinneet. EU haluaa laajentua uudeksi supervallaksi edeltäjiensä tavoin - antiikin Kreikka, muinainen Egypti, Itävalta-Unkari. Häviääkö EU tämän taistelun vai ottaako niskavoiton historiasta?
Kaikkeen on saatavissa hintalappu, myös ihmiseen? Mitä historiasta on opittu? Tuntuu että ei mitään. Ihmisestä tulee vallan myötä ahne ja ahneella on kaikkien tuntema loppu.
Itsekkyydellä ei ole koskaan saavutettu pysyvyyttä.
|
About: Ulla Maria:
|
