Rikkauden ja köyhyyden kuilu on Egyptissä hyvin räikeä. Valtion palveluksessa on henkilöitä, joiden kuukausipalkka on alle 14 euroa. Valtion minimipakkaa ollaan nyt nostamassa noin 58 euroon, jolla palkansaaja pääsee juuri ja juuri köyhyysrajan yläpuolelle.
Egyptiläiset koptikristityt kuten muutkin itäisten ortodoksikirkkoperheiden jäsenet viettävät tänä vuonna pääsiäistä samaan aikaan lännen pääsiäisen kanssa. Maanantaina 5.4. koko Egypti juhlii kevään juhlaa, Sham El Nessiimiä, joka on kansallinen vapaapäivä. Juhlan juuret ulottuvat Egyptin muinaishistoriaan vuoteen 2700 eaa.
Egyptin lomakohteet etenkin Punaisemeren rannalla ovat myyneet täksi viikonlopuksi ei oota jo jonkin aikaa. Lähes kaikki, joiden taloudellinen tilanne mahdollistaa lomanvieton, lähtevät pitkäksi viikonlopuksi koti- tai ulkomaanlomalle. Noin puolella Egyptin reilusta 80 miljoonasta kansalaisesta ei ole varaa eikä syytä juhlia.
Noin 40 prosenttia egyptiläisistä elää köyhyysrajan alapuolella tai juuri ja juuri sen yläpuolella eli sinnittelee kahdella Yhdysvaltain dollarilla päivässä. Monien arki on rajua selviytymistaistelua ja esimerkiksi lääkärissäkäynti tai sairaalahoidon tarve voi romahduttaa perheen tai suvun talouden pitkäksi aikaa.
Egyptiläisten selviytyminen arjesta äärettömän pienillä rahasummilla on lähes ihme ja konkretisoi sanonnan ”kädestä suuhun”. Aikoinani ihmettelin kaupoissa pieniä, sadan ja parinsadan gramman pesuainepusseja ja mietin niiden funktiota maassa, jossa perheet ovat suuria ja likapyykkiä kertyy paljon. Pieniä pesuainepusseja ostavat ne, joiden taloustilanne ei anna myöden investoida edes kilon pesuainepussiin, vaikka kahdeksan kilon pakkauksessa pesuaineelle tulisi pieniä pakkauksia huomattavasti alhaisempi kilohinta.
Monia Egyptissä asuvia ja lomailevia ulkomaalaisia ärsyttää, että valtaosa egyptiläisistä suhtautuu jokaiseen ulkomaalaiseen lähes miljonäärinä. Enemmistö matkailijoiden parissa työskentelevistä ei edes uneksi koskaan ostavansa esimerkiksi ensimmäisen luokan kotimaan junalippua tai lippua parhaisiin ilmastoituihin pitkänmatkan busseihin, joiden hinta vaikkapa Hurghadasta Kairoon on alle 10 euroa.
Matkakohteissa työskentelevistä lähes jokainen elättää palkallaan muita perheenjäseniä ja pyrkii siksikin minimoimaan omat elinkulunsa. Tästä näkökulmasta on ymmärrettävää, että jokainen lentokoneella kaukaa Euroopasta lentänyt hotellissa asuva ja ravintoloissa syövä matkailija näyttäytyy varakkaana.
Rikollisuutta on Egyptissä edelleen hyvin vähän, joskin esimerkiksi taskuvarkaudet ovat lisääntyneet huomattavasti viime vuosina. Varakkaamman taloudellista höynäyttämistä taas ei pidetä niin pahana ja tuomittavana kuin esimerkiksi me suomalaiset sen koemme.
Teurastaja Hussein (vas.) elää veljensä perheen kanssa noin miljoonan kairolaisen tavoin keskustan valtaisalla hautausmaa-alueella.
Egyptiläisen ajattelutavan mukaan rikkaan kuuluukin auttaa köyhää ja köyhä voi tässä prosessissa olla myös itse aktiivinen tarvittaessa. Waltari kuvaa samaa mielenmaisemaa oivasti Sinuhe Egyptiläisen Kaptah-orjan kommentissa: ”Olenhan aina ollut hyvä ja kunniallinen orja ja varastanut isännältäni vain sen verran kuin hyvän ja kunniallisen orjan on kohtuullistakin varastaa.”
|
About: Päivi:
Päivi Arvonen tyoskentelee freelance -toimittajana ja valokuvaajana Suomen medialle Egyptissä ja Suomessa. Koulutukseltaan hän on uskontotieteilijä, erikoisaloina uskonnot, kulttuuri, matkailu, koulutus, kehitysyhteistyö sekä ympäristö- ja eläinsuojelukysymykset. Arvonen toimii myös Kairon ulkomaisten toimittajien yhdistyksen varapuheenjohtajana. |
Päivi Arvonen tyoskentelee freelance -toimittajana ja valokuvaajana Suomen medialle Egyptissä ja Suomessa. Koulutukseltaan hän on uskontotieteilijä, erikoisaloina uskonnot, kulttuuri, matkailu, koulutus, kehitysyhteistyö sekä ympäristö- ja eläinsuojelukysymykset. Arvonen toimii myös Kairon ulkomaisten toimittajien yhdistyksen varapuheenjohtajana.