Järjestin naapureilleni eilen eriskummallista katsottavaa, josta heillä riittää juttua varmasti pitkään. Olin rappukäytävässä niinkin eksoottisessa puuhassa kuin vasara kädessä iskemässä naulaa ulko-oveen.
Egyptin kaltaisessa palveluyhteiskunnassa, jossa työvoima on edullista, asioita ei yleensä tehdä itse vaan jokaiseen tehtävään tilataan erikseen tekijä. Äärimmäinen esimerkki tästä on tuttavaltani, jonka vanhalla sukulaisella on vuosikymmeniä käynyt kotona selänpesijä.
Sähkölamppujakaan ei Kairossa yleensä vaihdeta itse, vaan homman suorittamiseen tilataan sähkömies. Tähän on myös käytännön syy: sähkölaitteet ovat yleensä niin vaarallisia, että niitä on opittu pelkäämään. Sähkömieskin yleensä lukee aina rukouksenpätkän vaikkapa ennen kattovalaisimeen koskemista.
Normaaleista kotiaskareista esimerkiksi silittäminen on yleensä ulkoistettu ammattilaisen tehtäväksi. Paremmissa perheissä käy silittäjä kotona muutamia kertoja viikossa, muut lähettävät vaatteet silitettäväksi pieniin silitystyöpajoihin tai pesuloihin. Palveluun kuuluu luonnollisestikin nouto- ja palautus kotiovelle, palvelurahaa vastaan. Silittäjien palveluja käyttävät lähes kaikkien yhteiskuntaluokkien jäsenet, köyhemmillä alueilla silityksen hinta on suhteutettu alueen elintasoon.
Ulkomaalaisten outoudessa riittää egyptiläisille paljon ihmeteltävää. Esimerkiksi supermarketin kauppakasseja ei juuri näe muiden kuin ulkomaalaisten raahaavan kadulla. Supermarketista voi tilata tavaroiden kotiinkuljetuksen tai lähettää sisäkkönsä tai talonmiehen ostoksille. Myös apteekeissa ja lähes missä tahansa kaupassa toimii kotiinkuljetuspalvelu, samoin ravintoloissa.
Etenkään nainen ei Egyptissä yleensä kanna muuta kuin käsilaukkunsa. Vain köyhimpien yhteiskuntaluokkien naiset joutuvat tinkimään tästä periaatteesta. Toisaalta myös yläluokan johtajalla voi olla erikseen salkunkantaja, joka tuo salkun autoon kotona tai toimistolla. Salkunkantoa ei ilmeisesti ole soveliasta antaa autonkuljettajan tehtäväksi.
Ulko-oven naulausoperaationi oli pienen kangaskassin kiinnittäminen ulko-oveen. Lehdenjakaja tuo sanomalehden aamulla kerrostaloasuntoni oven eteen lattialle, koska ovissa ei täällä ole postiluukkuja.
Rappukäytävässä asustaa kissoja, jotka välillä käyttävät oven edustaa toilettinaan – joskus olen noukkinut oven takaa sanomalehden, jonka päälle kissat ovat jo jättäneet haisevat terveisensä. Minulle ei ole selvinnyt, onko toilettivalinnassa kyseessä kosto minulle, koska en ruoki kissoja vai hajuviesti asunnossani elävälle sisäkissalle.
Olen aiheuttanut hämminkiä myös alakerran turvallisuusmiesten ja talonmiesten keskuudessa lähtemällä sateenvarjon kanssa kävellen sateeseen. Tilastollisesti Kairossa sataa vain alle kymmenenä päivänä vuodessa ja sade ei yleensä kestä pitkään, mutta halvaannuttaa liikenteen kokonaan. Sateenvarjot ovat vähäsateisessa kaupungissa harvinaisia, ja sateenvarjo tunnetaankin arabiaksi vain aurinkovarjona, ei sateenvarjona.
Pidempien matkojen, joihin lasketaan alle kilometrinkin matkat, kävely on omituista – etenkin jos kävelijällä mitä ilmeisimmin olisi varaa taksimatkaan. Egyptiläiset eivät kävele kuin pakosta ja myöskään katuja ei ole tehty pitkittäistä kävelyä varten. Jalkakäytävä on olemassa lähinnä siksi, että sitä pitkin liikutan poikittaissuunnassa autosta rakennuksen ovelle. Etenkin taksien tuntuu olevan lähes mahdotonta uskoa, että kävelijä todellakin haluaa kävellä eikä hypätä taksin kyytiin.
Soveliaisuus- ja tapasääntöjä voi tiettyyn rajaan asti rikkoa tarkoituksella pilke silmäkulmassa. Aion naapureiden kummastuksesta huolimatta jatkossakin käyttää tarvittaessa vasaraa, mutta esimerkiksi autoa en ryhtyisi pesemään muualla kuin yksityisellä pihalla. Egyptiläisessä hierarkkisessa yhteiskunnassa jokaisella on paikkansa ja tehtävänsä. Hedelmällisen muutoksen on lähdettävä sisältäpäin.
|
About: Päivi:
Päivi Arvonen tyoskentelee freelance -toimittajana ja valokuvaajana Suomen medialle Egyptissä ja Suomessa. Koulutukseltaan hän on uskontotieteilijä, erikoisaloina uskonnot, kulttuuri, matkailu, koulutus, kehitysyhteistyö sekä ympäristö- ja eläinsuojelukysymykset. Arvonen toimii myös Kairon ulkomaisten toimittajien yhdistyksen varapuheenjohtajana. |
Päivi Arvonen tyoskentelee freelance -toimittajana ja valokuvaajana Suomen medialle Egyptissä ja Suomessa. Koulutukseltaan hän on uskontotieteilijä, erikoisaloina uskonnot, kulttuuri, matkailu, koulutus, kehitysyhteistyö sekä ympäristö- ja eläinsuojelukysymykset. Arvonen toimii myös Kairon ulkomaisten toimittajien yhdistyksen varapuheenjohtajana.