Ikuisesti sinun! Zoosk.

by Ulla Maria Hoikkala on 13.6.2011 · 4 comments

in Suomi - Finnish

”Jos ei heilaa helluntaina, ei koko kesänä.”  Vanhan sananlaskun mukaan. Näinköhän se heila löytyy netistä? Minäpä kokeilen.

Muutama vuosi sitten kirjoitin juttua heilastelusta ja sitä varten kirjauduin nettisaiteille hakemaan ”sitä oikeaa”. Dating, Zoosk, Match, Deitti – mahdollisuuksia oli monia. Zoosk.com oli yksi valitsemistani sivustoista, joille kirjauduin. ”Neiti Sinisilmänä” esittäydyin koko verkkomaailmalle toiveineni ja vaatimuksineni.

”Zoosk.com on turvallinen, hauska ja riemastuttava online-deittipalvelu miljoonille sinkuille.” Näin luvattiin heti etusivulla. Lupauksista huolimatta olin varovainen ja paljastin itsestäni – noh, en yhtikäs mitään. Paitsi tyhmyyksissäni en älynnyt ottaa väliaikaista sähköpostiosoitetta vaan kirjauduin työpostilla. Ja jälleen tuli todistettua, että tyhmyydestä sakotetaan.

Ohjelma ”etsi” minulle soveliaita kumppaneja läheltä ja vähän kauempaakin. Harri, Heikki, Matti, Mikko – taisipa joukossa olla Liisakin, vaikka olin ruksannut kohdan ”kiinnostunut miehistä”. Ehkä Liisa oli myös valeasuinen asiakas!?

Soveliaita kumppaneita tarjottiin päivittäin. Noh – sovelias ja sovelias. Samat tyypit pyörivät saitilla viikosta toiseen ja aina silloin tällöin heitä ”tarjottiin” minulle seuralaiseksi. Mikä niissä mahtoi olla vikana, kun eivät kenellekään kelvanneet?

Kahden ja puolen kuukauden ”visiitin” jälkeen sain tarvitsemani kokemuksen ja asianmukaisesti lopetin tilin, sain vahvistuksen lopettamisesta ja vakuutuksen, että tämä päättyi tähän.

Minä kirjoitin jutun, olin tyytyväinen ja unohdin koko jutun.

Kunnes!

Muutama kuukausi sitten aloin saada sähköpostiviestejä Zoosk.com -palvelusta. Minulle tarjottiin sopivia kumppaneita läheltä ja kaukaa – jotkut taisivat olla niitä samoja tyyppejä, jotka olin heivannut jo monta vuotta sitten sopimattomina seuralaisina. Harri, Heikki, Matti, Mikko…

Ikuisesti hänen

Siis minähän olin asianmukaisesti lopettanut tilini ja sain siitä jopa vahvistuksen. Tässä tuli todistettua väittämä ”Kaikki minkä nettiin kirjoittaa, netissä säilyy. Ikuisesti. ”Tyhmyydestä sakotetaan ja minä olen yksi näistä ”sakotetuista”. Täytynee siis vaihtaa sähköpostiosoitetta. Tai firman nimeä.

Kokemus sinänsä oli mielenkiintoinen. Mietin usein, millaisia nämä ihmiset ihan oikeasti ovat. Jos he ovat niin ihania, suloisia, sopivia, herkkiä, taiteellisia, fiksuja ja filmaattisia kuin he viesteissään kertovat, miksi he ovat netissä etsimässä seuraa? Luulisi moisten kultakimpaleiden olevan kuumaa kamaa ihan ”livenä”.

Seuralaispalveluitahan on ollut kautta aikojen tarjolla. Usein näitä palveluita on pidetty moraaliltaan arveluttavina. Kun hakupalveluun laittaa ”seuralaispalvelu”, tuloksena on sivukaupalla seksipalveluja tarjoavia verkkopalveluja. Mutta jo renessanssin aikoina kurtisaanit olivat hovissa haluttuja ”seuralaisia”. Madame de Pompadour ja Kamelianainen lienevät tunnetuimpia kurtisaaneja.

Mitäpä eroa siis on sillä, että etsitään seuraa netistä? Onhan elokuvateollisuus romantisoinut aihetta jo kymmeniä vuosia. Tuhkimotarina on aina uudelleen saanut nykyversion – yksi tunnetuimmista on Pretty Woman, jossa katutyttö rakastui miljonääriin ja loppu oli – tietenkin – onnellinen.

Tirkistelykulttuuri eli tositeeveeohjelmat ovat omiaan kannustamaan etsimään oikotietä onneen. Ikuiset romantikot prinssi-uljas-sadun-ihmemaata tai unelmien prinsessaa deittipalveluista. Kun kuherruskuukausi on ohitse, palataan jälleen palveluun etsimään uutta.

Verkossa kaikki on raadollisempaa. Kuka tahansa voi olla mitä tahansa. Siispä oudolta tuntuu, että edelleen on ihmisiä, jotka levittävät koko intiimin elämänsä verkkopalveluihin, joista ne leviävät hetkessä saavuttamattomiin. Tästä on jauhettu loputtomiin  joka mediassa. Pelottavinta on, että juttu on aina yhtä ajankohtainen.

”Neiti Sinisilmä” ei löytänyt elämänsä prinssiä Zoozk.com -palvelusta. Tosin ei hän siellä vakavalla mielellä ollutkaan etsimässä. Mutta ”Neiti Sinisilmä” on ikuisesti hänen – Zoosk.com’in.

About: Ulla Maria Hoikkala:

Ulla Maria Hoikkala on toiminut viestintäalan yrittäjänä vuodesta 1995. Laaja kansainvälinen kokemus - asunut mm. Yhdysvalloissa useita vuosia. Saanut Yhdysvalloissa Patricia M. Cavin Memorial Award for Excellence in Journalism -tunnustuspalkinnon.


{ 4 comments… read them below or add one }

avatar 1 Päivi Arvonen 13.6.2011 12:36

Kiitos mielenkiintoisesta blogista!
On totta, että netissä kuka tahansa voi olla mitä tahansa, mutta netti on tänä päivänä hyvin merkittävä väline, myös ”tosimielellä sitä oikeaa etsiville”.

Eri palveluista löytyy helposti väylät etsiä joko vain seksiseuraa tai muutoin vain hauskanpitomielessä seuraa – tai elämänkumppania.

Tunnen useita suomalaisia pariskuntia, jotka ovat tavanneet toisensa netissä ja ovat olleet jo vuosia naimisissa. He ovat ”tavallisia ihmisiä”, ehkä korkeammin koulutettuja kuin suomalaiset keskimäärin.

Uskon, että parisuhdemarkkinoilla luusereiden, sarjahurmaajien ja tasapainoisten pysyvää parisuhdetta etsivien määrä on vakio ja edustettuna niin netin seuranhakupalveluissa kuin baaritiskeillä, lenkkipoluilla, taidenäyttelyissä, kaupan kassoilla tai työpaikkojen kahvihuoneissa – kaikkialla, missä ihmiset tapaavat toisiaan.

avatar 2 ulla 17.6.2011 10:01

Näinpä on, Päivi.
Varmaankin netistä löytyy oikeata seuraa, jos sillä mielellä sinne sukeltaa.
Kokeiluni oli varsin lyhyt, parin kuukauden mittainen, mutta sinä aikana ei esiin tullut mitään sellaista varteenotettavaa tietoa, että palvelut olisivat olleet jatkon kannalta mielekkäitä. Varsinkin kun en varsinaisesti etsinyt seuraa, olin mukana ”empiirisen tutkimuksen” nimissä.

avatar 3 Kari Hirvi 23.6.2011 22:52

Hei Ulla Maria,
Zooskissa on siis heikkouksiakin,
en olisi tiennyt tuota ikuisuutta, ellet olisi siitä maininnut.
Onneksi esim. Gmailissa saa tietyistä osoitteista tulevan mailin blokattuakin.

Vielä ei ole tarvista, sillä olen yhä Zooskissa ns. ilmaisjäsenenä…
Se mikä Zooskissa mättää onkin sen maksullisuus.
Ilman että maksaa, ei voi vastailla.. tai voi ehkä yhden kerran laittaa viestiä jollekulle ja toivoa, että tämä olisikin maksullinen jäsen ja kykenisi vastaanottamaan koodatussa muodossa olevan sähköpostiosoitteesi tai puh-numerosi, jos olet oikein rohkealla tuulella.

Ja miksei joku löydä seuraa voi olla että seura on väärältä paikkakunnalta tai ollaan ronkeleita kuvien tai kuvattomuuden vuoksi. Taidotkaan kuvan laittoon ei kaikilta seuranhakuisilta löydy, vaikka sitten nettiä harvemmin käyttäviltä,jotka eivät ole siihen riittävästi perehtyneet. Tai tietotekniikkaa vähemmän siis harrastaneilta.
Voimmeko sitten tuomita heidät?Voimme ja emme.

Itse Facebookiin kuulumattomana ainakin harmittaa he jotka olettavat että kaikki ovat siellä, eivätkä vaivaudu yrittämään että laittaisivat jotenkin koodatusti sähköpostiaan näkyviin.. vaikkapa sellaista väliaikaista vain tätä tarkoitusta varten tekaisemaansa… sillä eihän työpostia tälläiseen kannata laittaa… ymmärtäähän siinä jo tietoturvariskit ym seikat jos vähän pysähtyy ajattelemaan tarkemmin kesken innostuksensa. Ei tietenkään aina… annettakoon se anteeksi monelle.

Itse kuulun siihen uhkarohkeimpaan sakkiin, joka ei aina kaihda nimensä julkaisemista ja joutuu kaiketi kestämään sen tuomat yllätykset.

Olikos Neiti Sinisilmällä riittävät yhteydenottotavat esillä, jotta ilmaiskäyttäjätkin olisivat voineet ottaa yhteyttä?
Jos ei ollut, voi todeta että saamansa viestisaldon suuruuteen saattoi vaikuttaa aika monen suomalaismiehen pihiys (jopa itseni).
Onko se sitten huono asia?
Haluaisitkos sitten miehen joka satsaa paljon rahaa nettideittailuun? ;)
Vai tutustutko mieluummin seuralaiseen, joka katsoo hieman tarkemmin minne rahansa käyttää?
Molemmissa kait puolensa…
Eipä kaikki naisetkaan zooskin käytöstä maksele.

Ja ottikos neiti sinisilmä sitten jokaisesta silmää nikanneesta selvää, että oliko heidän sivullaan näitä yhteydenottotietoja koodattuna ja uteliaisuuttaan vaikka ois vastannut heille?
Kaikki ei tule valmiina tarjottimella. Joskus joutuu tekemään töitä,
vaikka sitten salapoliisitöitä löytääkseen sen mikä kiinnostaa enemmänkin.

Mutta…
toisaalta teit vain tutkimusta… ja oliko se edes reilua niitä / meitä kohteita kohtaan, jollet antanut sellaista tietoa, josta oisi sen tutkimuksen etenemisen kannalta edes hyötyä.. vaikka tulostesi saamisen kannalta?
Jos olisit panostanut tehtävääsi vielä monipuolisemmin kuin vain pintaraapaisun, olisit saanut paremman ja syvällisemmän tutkimuksen.
Tuntuu siltä, ettet omistautunut sille kokonaan.

Pelkäsit sitä mitä saattaisit löytää kun antautuisit aiheelle kunnolla.

Olisit löytänyt sellaisen sokkelon, jossa tunteesi olisivat päässeet kunnolla koetukselle, etkä enää olisi tiennyt onko kyseessä sitten tutkimus vai oma elämäsi.

Mikä olikaan tutkimuksesi tähtäin / tarkoitus?
Löytää paras keino saada seuraa?Paras palvelu siihen?
Kertoa ettei joistain palveluista olekaan mihinkään, jos ei osaa niitä käyttää?

Nähdäkseni et auttanut lukijoitasi ainakaan, muutoin kuin varoittamalla tuosta ikuisuudesta zooskin kohdalla…, ellei siitäkin sitten vain löydy porsaanreikä, joka pitää vain ehdoista löytää…. tai osata englanniksi kirjoittaa riittävän pelottava kirje, että vetävät profiilisi varmasti pois netistä ja lakkaavat mailaamasta takaisin. Sillä mitäpä ei eniten USA:ssa kaihdettaisi kuin kalliita oikeusjuttuja.

Saas nähdä säilyykö profiilini ikuisesti zooskissa, vielä ei ole tarkoitus sitä poistaa… ja niin kauan kuin on edes ilmaisjäsenenä, voi pyrkiä vaikuttamaan siihen mitä siellä lukee:
http://www.zoosk.com/profile.php?from=nav&guid=18b7cc6ce816f36594956c9ef83d75f5

Iloista päivänjatkoa sinulle ja muille etsijöille, jotka opettelevat deittipalveluiden kiemuroita ja etsivät onnea elämäänsä tavalla taikka toisella.

Kiitos että kirjoitit tämän blogin. Se antoi tilaisuuden asian uudelleen tarkasteluun.

avatar 4 ulla 27.6.2011 18:45

Hei Kari,
ja kiitos pitkästä ja perusteellisesta kommentistasi blogiini. Oivallista havaita, että joku oikeasti myös lukee ajatuksella tekstejä.

Omalta kohdaltani en ehkä ollut täysin avoin liittyessäni palveluun. Kuten blogissani kirjoitin, tavoitteena oli selvittää eri palveluntarjoajien tyyliä toteuttaa jäsenten toiveita. Lähtökohtana oli uteliaisuus ja tiedonhalu siitä, millaisia ihmisiä mukana on.

Uteliaisuuteni tuli tyydytettyä, mutta välttämättä en jaksanut olla mukana riittävän kauaa saadakseni selkoa siitä, millaisia palvelussa pyörivät ihmiset olivat.

Ehkä olen liian ”perinteinen” halutakseni heittäytyä mukaan näin peiteltyyn treffailuun. Vanha kunnon lavatanssimeininki on minua varten.

Toivotan sinulle, Kari, hyvää ja onnellista kesää. Deittaillen ja chattaillen.

Leave a Comment

Previous post:

Next post: