Taisteluväsymystä

Egyptin tie demokratiaan ja rauhaan on pitkä. Takaiskuja lienee odotettavissa pitkään, samoin uutisia väkivallasta Kairon keskustassa. Turvallisuusjoukkojen kovat otteet eivät edelleenkään ole yllätys, mikä ei tietenkään ole peruste väkivallalle.

Uutiset Tahrir-aukion väkivallasta alkavat jo turruttaa. Taisteluväsymystä ilmenee lähes kaikilla muilla paitsi aukiolle kokoontuneilla ja turvallisuusjoukoilla. Perjantaina alkanut uusi yhteenottoaalto on tuonut jo useita kuolonuhreja.

Mielenosoitusten väkivaltainen tukahduttaminen ei ole Egyptissä uusi asia. Ennen alkuvuoden vallankumousta mielenosoituksia nähtiin ja koettiin ”Kefaya” eli ”Riittää!” -oppositioryhmän perustamisesta joulukuusta 2004 asti, jolloin Kairon kaduilla oli yhtäkkiä satoja, jopa tuhansia ihmisiä huutamassa presidentti Mubarakin vastaisia iskulauseita, mikä oli selkeä käännekohta Egyptin historiassa. Aiemmin vastaavasta olisi joutunut välittömästi telkien taakse.

Egyptiä vuodesta 1981 hallinneen Hosni Mubarakin kritisoiminen säilyi tabuna lähes vallankumoukseen asti. Uutiset poliittisten toisinajattelijoiden, internet-aktivistien ja parhaiten järjestäytyneen oppositioryhmän, Muslimiveljeskunnan edustajien, pidätyksistä olivat jokaviikkoisia. Mielenosoittajia hakattiin, pidätettiin, kidutettiin ja vangittiin, mutta kaikkia ei voitu vaientaa.

Silti vallankumoukseen johtanut kansannousu oli suuri yllätys jopa 25. tammikuuta kansaa poliisin mielivaltaa vastaan koolle kutsuneille aktivisteille.  Egyptiä vuodesta 1981 johtanut Hosni Mubarak joutui väistymään vallasta 11. helmikuuta. Hänen haamunsa tai ainakin usko hänen haamunsa valtaan hallitsee yhä edelleen lähes vuosi kansannousun alkamisesta egyptiläisten mieliä.

Mubarakin väistyttyä vallasta 11. helmikuuta olin egyptiläisten tavoin hyvin optimistinen Egyptin paremmasta tulevaisuudesta – nyt optimismi on vaihtunut jos ei täydelliseen pessimismiin ainakin syvään epätietoisuuteen.

Egyptissä on tänä vuonna järjestetty ensimmäiset oikeudenmukaiset vaalit tai ainakin maan historian oikeudenmukaisimmat vaalit, joissa moni egyptiläinen on äänestänyt ensimmäistä kertaa elämässään.

Ensimmäiset vaalit olivat kansanäänestys perustuslaista maaliskuussa, toiset ovat parhaillaan käynnissä olevat parlamentin alahuoneen vaalit, joissa miljoonan neliökilometrin Egypti on jaettu kolmeen äänestysalueeseen. Egypti teki mielenkiintoisen ja ei kovin hyvin parlamentaariseen demokratiaan soveltuvan ratkaisun päättäessään julkistaa kesken vaalien ensimmäisen kolmanneksen äänestystuloksen, joka oli odotettavasti islamistien juhlaa.

Pelkoja islamistien valtaantulosta on ollut pitkään. Egyptin parhaiten organisoitunut oppositiovoima, Muslimiveljeskunta, on pitänyt parlamenttivaalikuninkaan viittaa harteillaan tammikuun lopusta lähtien. Muslimiveljeskuntaa edustava Vapaus ja oikeus -puolue on toistuvasti vakuuttanut olevansa maltillisella linjalla. Muslimiveljeskunnan puoluettakin pelätympi voima on islamin ääriryhmän salafien Al Nour-puolue, jonka valoa tarkoittava nimi vakuuttaa ja houkuttaa monia muslimiäänestäjiä.

Al Nour -puolue on joutunut ahkerasti paikkaamaan yksittäisten ääriajattelijoiden lausuntoja ja vakuuttelemaan kansalle, etteivät lausunnot edusta puolueen linjaa ja pyrkimyksiä. Paljon julkisuutta ovat saaneet esimerkiksi ajatukset peittää faaraoidenaikaiset siveettömät patsaat vahalla tai kieltää naisilta miehen sukuelimen muotoisten kasvisten käsittely, jos kasvikset herättävät naisessa sopimattomia ajatuksia.

Vastaavanlaisia ajattelijoita on ollut ennenkin; esimerkiksi Kairon keskustassa Zamalekin saarella kohoavan näkötornin Cairo Towerin on esitetty olevan sopimattoman muotoinen, koska torni voi johtaa sen katsojat ajattelemaan penistä.

Uskon Egyptiläisten valtaosan olevan väsynyt väkivaltaan ja mielenosoituksiin. Vuoden ensimmäisten viikkojen toivorikkaus ja voitonriemu on vaihtunut epätietoisuuteen, huoleen ja pelkoon. Vuosi 2012 näyttää Egyptin tulevaisuuden suunnan ainakin kesäkuun lopussa valittavan presidentin neljän vuoden toimikauden ajaksi.