Niin valtakunnallinen kuin paikallinen media liputtaa etusivullaan sinivalkoista lippua koko sivun kuvalla – presidentin vaaleissako? Ei toki, vaan juhannuksena ja vappuna. Mitä sitä nyt turhaan pressanvaaleissa, eihän sillä ole valtaakaan enää. Valitsemmeko näissä vaaleissa siis viihdejoukkojen päällikön?
Äänestys on yksi suomalaisten perusoikeuksista. Oli aika, jolloin se oli myös kansalaisvelvollisuus. Onko vaaleista ja äänestämisestä tehty jo liian viihteelliset? Rastin voi vetää ruutuun vasemmalla kädellä. Tai jättää ruudun tyhjäksi.
Edesmennyt isäni piti äänestämistä kunnia-asianaan, olihan hän ollut lähes neljä vuotta puolustamassa isänmaata sodassa. Vanhoja juttuja, joku voi miettiä. Näin tietysti onkin, mutta historialla on tapana toistaa itseään. Niin hyvässä kuin pahassa.
Äänestyspäivänä isäni veti lipun salkoon, pukeutui parhaimpiinsa – kravatti kaulaan ja puku päälle. Äänestyspaikalla hattu pois päästä ja rasti vedettiin vakavana ruutuun. Äänestyspaikan kahviossa hän istui ja joi ne perinteiset äänestyskahvit. Tapasi tuttuja, vaihtoi mielipiteitä. Keskusteli mennestä ja visioi tulevaa.
Kun nyt äänestyspäivän aamuna kävelin äänestyspaikalle heti yhdeksän korvilla, katselin ympärilleni talvisessa kaupungissa. Valitettavan monen talon lipputangossa liehuivat vaan tuulessa läpsyttävät narut. Harvakseltaan tuli vastaan ihmisiä, kuka sauvoen kuka koiraa taluttaen. Verryttelypuvut päällä, pipot silmillä. Kansa ei juuri ympärilleen katsellut. Liekö menossa äänestämään vai muuten vaan ulkoilivat?
Äänestyspaikalla numero kirjattiin pipo silmillä. Ja kiireesti ulos, siellä odotti liuta kavereita – he eivät viitsineet äänestää. Osa äänestysvirkailijoista istui kuin valuva mato tuolilla. Kädet puuskassa, hapan ilme kasvoilla. “Prkl – joutuu tässäkin istumaan, vaikka voisin nukkua.”
Onko tämä kuva myös politiikan kiinnostavuudesta tänä päivänä? Kuljetaan laput silmillä varpaita tuijottaen. Kurkistellaan ehdokkaiden yksityiselämään ja auliisti avattuihin vaatekaappeihin. Ja odotetaan sitä muutosta, joka tipahtaa taivaalta kuin manulle illallinen. Kaikkihan vaan tapahtuu tänä päivänä. Tarvitsematta edes takapuoltaan penkistä nostaa.
Ennen vaaleja kuulin liian monasti sanottavan, että ei kannata äänestää – mikään ei kuitenkaan muutu.
Jos ei äänestä, turvan voi kääriä rullalle. On turha odottaa lottovoittoa, jos ei vaivaudu täyttämään edes kuponkia.
Muutos ei synny. Se tehdään.
|
About: Ulla Maria:
|
