Itsenäisyyspäivän aamuna

by Ulla Maria Hoikkala on 6.12.2012 · 0 comments

in Suomi - Finnish

Teinpä tänä itsenäisyyspäivänä erilaisen lenkin. Kun vein vanhempieni haudalle kynttilät, päätin kävellä pienen lenkin.

Kaunis ja luminen hautausmaa oli rauhoittava elämys, vielä sinisessä aamuhämärässä. Lumiset puut, umpihanki eikä ketään vielä liikkeellä.

Uurnalehto on seurakunnan silmäterä – näin oli joskus. Nyt siihen ei ole enää varaa. Nyt oli kuitenkin vedetty liput salkoon, toisin kuin kansallisena veteraanipäivänä jolloi tangot huojuivat tyhjyyttään ja sankarihaudat olivat kuin hävityksen jäljiltä.

Mielenkiinnolla katsoin uurnalehdon nimipaaden nimiä. Huomasin monta tuttua nimeä.

Mutta huomasinpa samalla jotain muutakin. Paadessa nimettyjen uurnat on laskettu tuntemattomaan paikkaan – tai niin sitä voisi luulla. Huomasin, että omituisiin paikkoihin oli tökitty kynttilälyhtyjä. Niissä oli ehkä joskus ollut kynttilätkin, nyt ne törröttivät hylättyinä ja lintassa keskellä ei mitään.

Paaden reuna on usein myös kuin hävityksen jäljiltä. Ihmiset tuovat kukkia, enkeleitä, kynttilöitä ja lyhtyjä – ja jättävät ne sinne hamaan tappiin asti. Eivät viitsi pois enää viedä.

On surullista katsoa, kuinka piittaamattomia ihmisistä on tullut. Minä-asenne vie voiton järjestä ja hyvästä mausta. Tai ehkä kyse onkin huonosta omastatunnosta. Tuodaan edes kukkia haudalle, kun ei elämässä ehtinyt.

Muistanpa erään guatemalalaisen sanonnan: ”Älä peitä hautoja kukkasin. Täytä sydämet rakkaudella – elämässä, ystäväni, elämässä.”

Hyvää itsenäisyyspäivää. Rakkaudella, ystäväni. Elämässä.

About: Ulla Maria Hoikkala:

Ulla Maria Hoikkala on toiminut viestintäalan yrittäjänä vuodesta 1995. Laaja kansainvälinen kokemus - asunut mm. Yhdysvalloissa useita vuosia. Saanut Yhdysvalloissa Patricia M. Cavin Memorial Award for Excellence in Journalism -tunnustuspalkinnon.


Leave a Comment

Previous post:

Next post: