Mitä suuhuni panenkaan?

by Ulla Maria Hoikkala on 20.2.2013 · 0 comments

in Suomi - Finnish

Viime viikot media on ollut täynnä hevosia. Monellakin tapaa. Minä puhun nyt ruuasta. Harvemmin ostan valmiiksi pakattua lihaa, mutta jos ostan, katson epäillen pakkausta ja tavaan tekstin ”sika-nauta jauheliha”.  Tiskiltä ostettuna voin olla ehkä hieman varmempi alkuperästä. Mutta voinko enää uskoa tuohonkaan? Tietääkö edes kauppias, mistä liha viime kädessä tulee?

Koko ikänäni en ole montaakaan kertaa ostanut valmiita eineksiä. Silloin kun olen joskus aikoja sitten sitä ostanut, se on ollut vielä suhteellisen turvallista. Silloin ei tuotu leipää Virosta eikä lihaa ties mistä. Ei ollut kovasti pelkoa, että sai naudaksi määriteltyä hevosenlihaa.

Muistan tosin tapauksen nuoruudestani, jossa lähikaupan täti sekoitti jauhelihaan vanhaksi mennyttä ranskanleipää joskus 1960-luvulla. Siitähän syntyi varsinainen skandaali. Tuli tarkastajia ja täti kuunteli moitteita posket punaisina.

Kuulun siihen ikävään sukupolveen, joka valmistaa ruokansa alusta lähtien itse. Kuulun myös siihen ikävään ihmistyyppiin, joka haluaa tukea lähiruuantuottajia. Ostan siis aina lähellä kasvatettua, jos se suinkin on mahdollista  – oli se sitten lihaa tai vihanneksia. Näin varmistan sen, että tiedän mistä tuote tulee.

Suomi on kansainvälistynyt monellakin tasolla. Enää emme elä lintukodossa, jossa ruoka on turvallista ja työtä on kaikilla, jotka sitä haluavat tehdä. Enää suomalainen ammattitaito ei ole sitä, mitä se oli ennen.

Suomessa on satoja vuosia vanhoja rakennuksia, jotka seisovat tukevasti pystyssä. Ei irtoile naulat liikenteen tärinästä. Suomi on myös täynnänsä tyhjiä halleja, jotka on todettu vaarallisiksi. Ne on kaikki rakennettu 1970-luvun jälkeen. Siis rakennusten ikä on nykyisin maksimissaan 50 vuotta? Eikä sitäkään, kun hallit ovat olleet jo vuosia tyhjinä.

Kansainvälistyminen on tuonut tullessaan myös ikäviä sivujuonteita. EU:n mukanaan tuoma työvoiman liikkuvuus on aiheuttanut myös ongelmia. Suomalainen ammattitaito on saanut väistyä ulkomaisen ja edullisemman työvoiman tieltä. Ruuan alkuperä on usein hämärän peitossa.

Suomalainen haluaa halpaa ja hyvää. Mersun Ladan hinnalla, kuten radiossa muistutettiin päivänä muutamana. Mutta se on yhtälö, joka ei toimi. Halpa on halpaa ja valitettavan usein myös huonolaatuista. Lehdissä on päivittäin ilmoituksia tuotteiden vetämisestä pois markkinoilta laatuongelmien ja jopa vaaran vuoksi.

Erityisen vaaralliseksi halpuus muodostuu silloin, kun on kyse ruuasta. Valitettavan usein markkinoilta on vedetty pois vauvanruokia, joissa on todettu terveydelle vaarallisia ja jopa myrkyllisiä aineita.

Suomi on mukana Euroopan Unionissa – se on fakta, jolle ei mitään tässä vaiheessa voida. Mutta voimme toki valvoa sitä, mitä suuhumme panemme.

Voimme pitää huolta omasta maaseudustamme ostamalla kotimaisia tuotteita. Lähiruokaa. Se maksaa hieman enemmän, mutta mikä säästö siitä loppukädessä syntyykään, kun raha pannaan kotimaassa kiertoon.

About: Ulla Maria Hoikkala:

Ulla Maria Hoikkala on toiminut viestintäalan yrittäjänä vuodesta 1995. Laaja kansainvälinen kokemus - asunut mm. Yhdysvalloissa useita vuosia. Saanut Yhdysvalloissa Patricia M. Cavin Memorial Award for Excellence in Journalism -tunnustuspalkinnon.


Leave a Comment

Previous post:

Next post: