Yksinäisyys ja köyhyys voivat hyvin nyky-Suomessa

by Ulla Maria Hoikkala on 26.12.2015 · 0 comments

in Suomi - Finnish

Kansaneläkkeellä kituuttava Aliisa joutuu pienestä asunnostaan häädetyksi. Yksinäisyys, köyhyys ja monet muut vastoinkäymiset varjostavat Aliisan elämää. Rahaa on vain kaurapuuroon, jota Aliisa syö joka päivä vaatimattomassa kodissaan.

Kuulostaako tutulta? Voisi melkein olla kuvaus tämän päivän Suomesta, mutta kyseessä on legendaarisen ja energisen näyttelijän Siiri Angerkosken viimeinen roolisuoritus vuodelta 1970. Seuraavana vuonna hän menehtyi pitkän sairauden riuduttamana. Angerkoski sai roolistaan postuumisti Jussi-patsaan vuonna 1971.

Aulikki Oksasen käsikirjoittama ja Jukka Sipilän ohjaama Aliisa kuuluu tv-teatterin kiitettyihin klassikoihin. Näytelmä on kuvaus eläkeläisen elämästä 1970-luvun alun Suomessa.

Kaiken oman yltäkylläisyyden keskellä kurkkuuni nousi pala, kun muistin elokuvan, jonka olin nähnyt 1970-luvulla. Silmä kyyneltyi uudelleen 2010-luvulla, kun mieleen nousi kuva viime viikkojen tohinasta ja tyrkkimisestä. Kaupat ovat pullollaan toinen toistaan turhempia tavaroita. Satamäärin kinkkuja, kalkkunoita, laatikoita – jotka joutavat roskiin joulujen jälkeen.

Keskustelua köyhyydestä käydään turuilla ja toreilla. Mediassa näytetään kuvaa leipäjonoista ja joulun alla Hurstin toiminta saa palstatilaa. Joulupatakeräyksiin annetaan auliisti rahaa varattomille perheille joulun valmistelemiseen. Tällä omatunto pestään puhtaaksi kuten Pontius Pilatus pesi kätensä todeten ”Viaton olen minä tämän miehen vereen”.

Mutta onko omatunto puhdas? Pesenkö omat ajatukseni puhtaiksi antamalla keräykseen?

Oma äitini oli lähtöisen vaatimattomista oloista ja hän antoi sydämestään näihin keräyksiin. Muistan kuinka hän huolellisesti ja siunaten paketoi riisit ja ryynit, suklaapatukat ja kynttilät ja vei paketin joulupatakeräykseen. Häneltä opin, että se ei ole itseltä pois kun antaa hyvästään. Ja hänen neuvojaan olen noudattanut joka joulu ja joulujen välit ympäri vuoden.

Kun ajattelen Aliisaa ja hänen yksinäisyyttään mieleen nousee kysymys, onko raha kuitenkaan aina se suurin ongelma. Ehkä vanhusten yksinäisyys on suurempi ongelma.  Yhteiskunta työntää vanhuksia tätä kohti ja yhä useampi vanhus istuu yksin kotona, unohdettuna.

Ennen joulua televisiossa pyöri mainos vanhasta miehestä, joka istui yksin joulupöydässä. Hän lähetti lapsilleen ja suvulleen kutsun omiin hautajaisiinsa – ja tupa täyttyi vieraista.

Tähänkö olemme tulleet tässä hyvinvointiyhteiskunnassa? Ovatko hautajaiset niitä ainoita sosiaalisia tapaamisia, joissa suvun vanhuksia muistetaan?

1970-luvulla Aliisan pelastivat ystävät. Kuka pelastaa tämän päivän Aliisat?

Eräs kommentti verkossa kiteyttää ajatuksen:
”Ei ole helppoa tuo elämä. Ite oon nuori mies, mutta kyyneliksi pistää tämä hyvä avartava elokuva. Hyvä Siiri että toit tämän kaiken julki. Ylen herroille maksetaan hurjaa palkkaa ja samaan aikaan rankan työn uurtajat elää nälkäpalkalla odottaakseen vain, että kuolema korjaa heidät pois. MIKÄ ON PIELESSÄ MEIDÄN YHTEISKUNNASSA ???????????”

About: Ulla Maria Hoikkala:

Ulla Maria Hoikkala on toiminut viestintäalan yrittäjänä vuodesta 1995. Laaja kansainvälinen kokemus - asunut mm. Yhdysvalloissa useita vuosia. Saanut Yhdysvalloissa Patricia M. Cavin Memorial Award for Excellence in Journalism -tunnustuspalkinnon.


Leave a Comment

Previous post: