Egyptiläisten vuoden takainen voitonriemuinen optimismi on vaihtunut synkkyyteen ja pelkoon. Egyptiä ei enää tunnista entisekseen; uutiset ryöstöistä, kidnappauksista ja kuolonuhreista erilaisten mellakoiden ja ”mielenosoitusten” yhteydessä ovat arkipäivää.

Egyptiläiset pelkäävät väkivaltaa ja ryöstöjä. Kairossa moniin kerrostaloihin on asennettu jatkuvasti lukossa pidettävät rautaovet alakertaan ja portinvartijalle on hankittu ase.

Kairon liikenne on normaalia hiljaisempaa etenkin iltaisin ja iltaöisin. Kotini ikkunasta näkyvä silta on usein jo iltakymmenen aikaan lähes yhtä autio kuin vuosi sitten ulkonaliikkumiskiellon aikaan. Aiemmin silta ruuhkautui pahoin etenkin viikonloppuiltaisin.

Liikenteen hiljaisuus kertoo sekä siitä, etteivät ihmiset uskalla liikkua ja toisaalta siitä, ettei heillä ole mielihaluja eikä myöskään varaa ajanvietemielessä liikkumiseen tai iltaelämään.

Siviilien hallussa olevien käsiaseiden määrä lisääntyi Egyptissä merkittävästi jo vuosi sitten. Aseita on tuotu Egyptiin erityisesti Libyasta. Aiemmin ase oli lähinnä äärimmäinen turva odottamattomien tilanteiden varalle, mutta nyt aseita myös käytetään – erityisesti ryöstöjen yhteydessä.

Uutiset väkivallasta kuten Sharm el Sheikhin lomakohteessa ranskalaisturistin hengen vaatinut rahanvaihtopisteen aseellinen ryöstö sekä matkailijoiden kidnappaukset Siinailla kiihdyttävät Egyptin matkailun alamäkeä. Useampien ulkomaalaisten suosimien ravintoloiden siirtyminen alkoholittomalle linjalle ei myöskään lupaa hyvää matkailun tulevaisuudelle.

Egyptin toivo on nyt uudessa presidentissä ja vallan siirtymisessä armeijalta siviilihallinnolle. Presidenttiehdokkaiden on mahdollista asettua virallisesti ehdolle maaliskuun 10. päivästä lähtien. Vaalit on tarkoitus pitää huhti-toukokuussa – noin kuukautta aiempaa suunnitelmaa aiemmin.

Presidentinvaalien ehdokaslistalta puuttunee ainakin yksi ennakkosuosikeista, sillä Mohammed El Baradei on ilmoittautunut vetäytyvänsä kisasta. Ehdokkaita tullee olemaan kymmenkunta, joista yksi on lukuisten viime vuoden galluppien mukaan ylitse muiden: Arabiliiton entinen pääsihteeri Amr Moussa.

Amr Moussa on saanut gallupeissa tasaisesti 40 – 50 prosentin kannatuksen. Muiden ehdokkaiden kannatusluvut ovat olleet korkeintaan kymmenen prosenttia.

Egyptin tulevaisuus on edelleen iso kysymysmerkki. Egyptiläiset ovat tottuneet elämään epävarmuudessa, mutta aiemmin epävarmuus oli luonteeltaan toisenlaista arjen ruohonjuuritason epävarmuutta, nyt koko maan tulevaisuus on epäselvää.

Lippukauppias Kairon Tahrir-aukiolla 25.1.2012

Tammikuun viimeinen viikonloppu vuonna 2011 ei unohdu egyptiläisten mielistä koskaan. Poliisin päivänä 25. tammikuuta koolle kutsuttu mielenosoituksen suosio yllätti kaikki – myös Egyptin valtionjohdon presidentti Mubarakia myöten. Kansaa kutsuttiin koolle pitkälti tekstiviestien ja Internetin sosiaalisen median välityksellä.

Egyptin johto päätyi katkaisemaan koko maasta matkapuhelinlinjat reiluksi vuorokaudeksi ja Internet-yhteyden useiksi päiviksi. Kansannousun hillitsemiseksi tarkoitettu ele oli kuin korsi, joka lopullisesti katkaisi kamelin selän.

Tammikuun viimeisenä viikonloppuna vuonna 2011 poliisin hävittyä katukuvasta alkoi organisoidulta vaikuttanut ryöstely eri puolilla Kairoa. Rosvojoukkojen johtajilta löytyi poliisin henkilökortteja. Ryöstely sai egyptiläiset lähes paniikin valtaan, mutta sekasorron sijaan syntyikin ihailtavaa järjestystä asukkaiden organisoiduttua tehokkaiksi kodinturvajoukoiksi.

Kaikki yritykset hillitä kansannousua osoittautuivatkin motivaattoriksi – lisää ihmisiä lähti mukaan kansannousuun. Lopputuloksena oli maailmanhistoriaan jäänyt vallankumous. Toiveet olivat hyvin korkealla helmikuun 11. päivänä Mubarakin väistyttyä vallasta.

Egyptiläisten tunnelmat vallankumouksen yksivuotissynttäreiden aikaan tuntuvat olevan hyvin ristiriitaiset. Yhä useampi ei enää tiedä, mitä ajatella ja varmasti yhä useampi demokratiaa ymmärtäväkin salaa mielensä sopukoissa haikailee takaisin Mubarakin aikaan, jolloin kansalaisten turvallisuustilanne oli paljon parempi kuin nykyään.

Ennen egyptiläisten ei tarvinnut pelätä kuin (salaisen) poliisin mielivaltaa – nyt pelko on läsnä arjessa paljon konkreettisemmin; väkivallan lisääntymisen toteamiseksi ei tarvita tilastoja. Vallankumouksen vuosipäivänä Kairon Tahrir-aukiolla etenkin naiset kohtasivat seksuaalista häirintää ja väkivaltaa. Egyptin liput liehuivat vuosipäivänäkin, mutta vuoden takaisesta riemukkaasta ja toivorikkaasta tunnelmasta aukiolla oli jäljellä vain pieni häivähdys.

Pelkoa aiheuttaa myös kysymys Egyptin tulevaisuudesta. Parlamentin alahuoneen vaalitulos oli islamistien juhlaa. Islamisteilla on nyt 72 prosenttia parlamenttipaikoista, maltillisena itseään pitävän Muslimiveljeskunnan Vapaus ja oikeus -puolueella 47 prosenttia ja konservatiivista islamin laintulkintaa edustavalla salafien Al Nour -puolueella 25 prosenttia.

Egyptin parlamentin alahuone on hyvin mies- ja muslimivoittoinen. Kristittyjä ja naisia on kumpiakin vain noin kaksi prosenttia. Naisilla oli kansannousussa merkittävä rooli ja naiset kävivät myös vaaliuurnilla, mutta miksi Egyptin naiset eivät äänestäneet parlamenttiin naisehdokkaita?

Äänestys on yksi suomalaisten perusoikeuksista. Oli aika, jolloin se oli myös kansalaisvelvollisuus. Onko vaaleista ja äänestämisestä tehty jo liian viihteelliset? Rastin voi vetää ruutuun vasemmalla kädellä. Tai jättää ruudun tyhjäksi.

Edesmennyt isäni piti äänestämistä kunnia-asianaan, olihan hän ollut lähes neljä vuotta puolustamassa isänmaata sodassa. Vanhoja juttuja, joku voi miettiä. Näin tietysti onkin, mutta historialla on tapana toistaa itseään. Niin hyvässä kuin pahassa.

Äänestyspäivänä isäni veti lipun salkoon, pukeutui parhaimpiinsa –  kravatti kaulaan ja puku päälle. Äänestyspaikalla hattu pois päästä ja rasti vedettiin vakavana ruutuun. Äänestyspaikan kahviossa hän istui ja joi ne perinteiset äänestyskahvit. Tapasi tuttuja, vaihtoi mielipiteitä. Keskusteli mennestä ja visioi tulevaa.

Kun nyt äänestyspäivän aamuna kävelin äänestyspaikalle heti yhdeksän korvilla, katselin ympärilleni talvisessa kaupungissa. Valitettavan monen talon lipputangossa liehuivat vaan tuulessa läpsyttävät narut. Harvakseltaan tuli vastaan ihmisiä, kuka sauvoen kuka koiraa taluttaen. Verryttelypuvut päällä, pipot silmillä. Kansa ei juuri ympärilleen katsellut. Liekö menossa äänestämään vai muuten vaan ulkoilivat?

Äänestyspaikalla numero kirjattiin pipo silmillä. Ja kiireesti ulos, siellä odotti liuta kavereita – he eivät viitsineet äänestää. Osa äänestysvirkailijoista istui kuin valuva mato tuolilla. Kädet puuskassa, hapan ilme kasvoilla. “Prkl – joutuu tässäkin istumaan, vaikka voisin nukkua.”

Onko tämä kuva myös politiikan kiinnostavuudesta tänä päivänä? Kuljetaan laput silmillä varpaita tuijottaen. Kurkistellaan ehdokkaiden yksityiselämään ja auliisti avattuihin vaatekaappeihin. Ja odotetaan sitä muutosta, joka tipahtaa taivaalta kuin manulle illallinen. Kaikkihan vaan tapahtuu tänä päivänä. Tarvitsematta edes takapuoltaan penkistä nostaa.

Ennen vaaleja kuulin liian monasti sanottavan, että ei kannata äänestää – mikään ei kuitenkaan muutu.

Jos ei äänestä, turvan voi kääriä rullalle. On turha odottaa lottovoittoa, jos ei vaivaudu täyttämään edes kuponkia.

Muutos ei synny. Se tehdään.

Pelkoja islamistien valtaantulon vaikutuksista erityisesti kristittyjen arkeen ja ihmisoikeuksiin kuten matkailuelinkeinoonkin on ollut ilmassa jo vuoden verran. Muslimiveljeskunta on toisaalta vakuuttanut useasti maltillisuuttaan.

Yksittäiset kommentit saavat kuitenkin nopeasti palstatilaa. Joulukuun lopussa Suur-Kairossa kampanjoinut Muslimiveljeskunnan keskeisiin vaikuttajiin kuuluva Sobhi Saleh julisti uhmakkaasti veljeskunnan suunnittelevan alkoholin kieltämistä Egyptissä.

Salehin mukaan alastomuus ja juopumus eivät kuulu Egyptiin. Lausunto tukee pelkoja siitä, että islamistien valtaantulo merkitsisi kuoliniskua Egyptin matkailuelinkeinolle. Matkailu on ollut yksi valtion päätulonlähteistä ja vallankumouksen jälkimaininkien väkivalta on vähentänyt matkailua merkittävästi.

Vuonna 2010 Egyptin matkailu kasvoi 17 prosenttia vuodesta 2009. Vuonna 2010 Egyptissä vieraili 14,73 miljoonaa matkailijaa. Tämän vuoden lokakuun loppuun mennessä matkailijoita oli alle seitsemän miljoonaa. Loppuvuoden väkivaltauutiset Kairon Tahrir-aukiolta alentavat vuoden kokonaissaldoa merkittävästi.

Egyptin matkailun vetonauloina ovat ainutlaatuisten historiakohteiden lisäksi takuuvarma aurinko ja Punainenmeri upeine koralleineen, kaloineen ja rantoineen. Punaisenmeren rantahotelleissa all inclusive -konsepti on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta.  All inclusivesta nauttivat erityisesti lapsiperheet, mutta konsepti on suosittu myös siihen kuuluvan vapaan alkoholitarjoilun vuoksi.

Egyptissä tuotetaan sekä viiniä että olutta. Oluenystävät pitävät egyptiläisen oluen makua vähintäänkin siedettävänä, mutta viininjuojat eivät arvosta egyptiläisiä viinejä kovin korkealle, vaikka niiden laatu on merkittävästi parantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Parhaimpia viinejä ovat eteläafrikkalaisista rypäleistä Egyptissä valmistetut viinit. Alkoholiveron vuoksi paikallisenkin viinin hinta on korkea ja ulkomaalaiset tuontiviinit maksavat huomattavasti enemmän kuin vastaavat viinit Suomessa.

Alkoholin kieltäminen kokonaan ei miellytä myöskään Egyptin kymmenen prosentin kristittyjä vähemmistöä, joka jo nyt joutuu elämään islamin kalenterin mukaisesti. Alkoholin myyminen on Egyptissä toistaiseksi ollut kiellettyä ainoastaan Ramadan -paastokuukauden aikana, jolloin alkoholia on kuitenkin hotellien ravintoloissa myyty matkailijoille. Egyptiläiskristityille alkoholia on tarjoiltu vain, jos heillä on jokin muu kuin Egyptin passi.

Vuosi 2011 oli Egyptille ja egyptiläisille yllätysten, ilon, mutta myös surun ja epätietoisuuden vuosi. Uskon ja toivon, että egyptiläisille luonteenomainen optimismi kantaa myös tämän vuoden pettymysten ja takaiskujen yli. Vallankumous avasi oven mahdollisuudelle parempaan ja oikeudenmukaisempaan elämään, jota kohti Egyptissä toivottavasti päästään vuonna 2012.

Onnea, iloa ja valoa kaikille blogin lukijoille vuodelle 2012.

Uutiset Tahrir-aukion väkivallasta alkavat jo turruttaa. Taisteluväsymystä ilmenee lähes kaikilla muilla paitsi aukiolle kokoontuneilla ja turvallisuusjoukoilla. Perjantaina alkanut uusi yhteenottoaalto on tuonut jo useita kuolonuhreja.

Mielenosoitusten väkivaltainen tukahduttaminen ei ole Egyptissä uusi asia. Ennen alkuvuoden vallankumousta mielenosoituksia nähtiin ja koettiin ”Kefaya” eli ”Riittää!” -oppositioryhmän perustamisesta joulukuusta 2004 asti, jolloin Kairon kaduilla oli yhtäkkiä satoja, jopa tuhansia ihmisiä huutamassa presidentti Mubarakin vastaisia iskulauseita, mikä oli selkeä käännekohta Egyptin historiassa. Aiemmin vastaavasta olisi joutunut välittömästi telkien taakse.

Egyptiä vuodesta 1981 hallinneen Hosni Mubarakin kritisoiminen säilyi tabuna lähes vallankumoukseen asti. Uutiset poliittisten toisinajattelijoiden, internet-aktivistien ja parhaiten järjestäytyneen oppositioryhmän, Muslimiveljeskunnan edustajien, pidätyksistä olivat jokaviikkoisia. Mielenosoittajia hakattiin, pidätettiin, kidutettiin ja vangittiin, mutta kaikkia ei voitu vaientaa.

Silti vallankumoukseen johtanut kansannousu oli suuri yllätys jopa 25. tammikuuta kansaa poliisin mielivaltaa vastaan koolle kutsuneille aktivisteille.  Egyptiä vuodesta 1981 johtanut Hosni Mubarak joutui väistymään vallasta 11. helmikuuta. Hänen haamunsa tai ainakin usko hänen haamunsa valtaan hallitsee yhä edelleen lähes vuosi kansannousun alkamisesta egyptiläisten mieliä.

Mubarakin väistyttyä vallasta 11. helmikuuta olin egyptiläisten tavoin hyvin optimistinen Egyptin paremmasta tulevaisuudesta – nyt optimismi on vaihtunut jos ei täydelliseen pessimismiin ainakin syvään epätietoisuuteen.

Egyptissä on tänä vuonna järjestetty ensimmäiset oikeudenmukaiset vaalit tai ainakin maan historian oikeudenmukaisimmat vaalit, joissa moni egyptiläinen on äänestänyt ensimmäistä kertaa elämässään.

Ensimmäiset vaalit olivat kansanäänestys perustuslaista maaliskuussa, toiset ovat parhaillaan käynnissä olevat parlamentin alahuoneen vaalit, joissa miljoonan neliökilometrin Egypti on jaettu kolmeen äänestysalueeseen. Egypti teki mielenkiintoisen ja ei kovin hyvin parlamentaariseen demokratiaan soveltuvan ratkaisun päättäessään julkistaa kesken vaalien ensimmäisen kolmanneksen äänestystuloksen, joka oli odotettavasti islamistien juhlaa.

Pelkoja islamistien valtaantulosta on ollut pitkään. Egyptin parhaiten organisoitunut oppositiovoima, Muslimiveljeskunta, on pitänyt parlamenttivaalikuninkaan viittaa harteillaan tammikuun lopusta lähtien. Muslimiveljeskuntaa edustava Vapaus ja oikeus -puolue on toistuvasti vakuuttanut olevansa maltillisella linjalla. Muslimiveljeskunnan puoluettakin pelätympi voima on islamin ääriryhmän salafien Al Nour-puolue, jonka valoa tarkoittava nimi vakuuttaa ja houkuttaa monia muslimiäänestäjiä.

Al Nour -puolue on joutunut ahkerasti paikkaamaan yksittäisten ääriajattelijoiden lausuntoja ja vakuuttelemaan kansalle, etteivät lausunnot edusta puolueen linjaa ja pyrkimyksiä. Paljon julkisuutta ovat saaneet esimerkiksi ajatukset peittää faaraoidenaikaiset siveettömät patsaat vahalla tai kieltää naisilta miehen sukuelimen muotoisten kasvisten käsittely, jos kasvikset herättävät naisessa sopimattomia ajatuksia.

Vastaavanlaisia ajattelijoita on ollut ennenkin; esimerkiksi Kairon keskustassa Zamalekin saarella kohoavan näkötornin Cairo Towerin on esitetty olevan sopimattoman muotoinen, koska torni voi johtaa sen katsojat ajattelemaan penistä.

Uskon Egyptiläisten valtaosan olevan väsynyt väkivaltaan ja mielenosoituksiin. Vuoden ensimmäisten viikkojen toivorikkaus ja voitonriemu on vaihtunut epätietoisuuteen, huoleen ja pelkoon. Vuosi 2012 näyttää Egyptin tulevaisuuden suunnan ainakin kesäkuun lopussa valittavan presidentin neljän vuoden toimikauden ajaksi.

Parlamenttivaaleja on kutsuttu Egyptin ensimmäisiksi vapaiksi vaaleiksi. Nyt meneillään olevat ja vasta tammikuun 10. päättyvät vaalit ovat kuitenkin jo toiset vaalit vallankumouksen jälkeen. Maaliskuussa järjestettiin kansanäänestys perustuslakimuutoksista ja tuolloin moni egyptiläinen äänesti ylpeänä ja onnellisena ensimmäisen kerran elämässään. Maaliskuun kansanäänestystä kuvailtiin osuvasti ”uuden Egyptin syntymätodistukseksi”.

Maaliskuun vaalit olivat hyvää harjoittelua tulevaan. Vaikka äänestysaktiivisuus jäi melko alhaiseksi, monilla vaalipaikoilla kaikki halukkaat eivät ehtineet äänestää, koska ihmisiä oli liikaa vaalihenkilökuntaan ja äänestyspaikkoihin nähden.

Nyt äänestyspaikkoja on lisätty ja vaaliaikaa pidennetty. Kairossa monilla äänestyspaikoilla oli silti satojen metrien mittaiset jonot ja äänestäjät joutuivat odottamaan jopa seitsemän tuntia äänestämään pääsyä.

Ensimmäisen vaalipäivän raportoitiin sujuneen ongelmitta tai ainakin ilman väkivaltaa. Monien uutisten mukaan tämä tuntui olevan suuri yllätys. Väitän, ettei se ollut.

Kairon ja muiden Egyptin kaupunkien viimeisen reilun viikon mittainen väkivalta on lähes täysin koostunut aggressiivisten mielenosoittajien hyökkäyksistä mellakkapoliisia vastaan.  Kairossa väkivalta keskittyi Tahrir-aukion tuntumaan lähinnä sisäasiainministeriön eteen, koska poliisit oli määrätty suojelemaan rakennusta kansanjoukoilta, jotka pyrkivät kohti rakennusta mitä todennäköisimpänä aikeenaan tuhota se.

Kuolonuhreja on reilun viikon aikana raportoitu noin neljäkymmentä ja tuhansia on loukkaantunut. Poliisin ja aggressiivisten siviilien välinen väkivalta laantui vaalien alla. Vaikka monien viimeisen viikon aikana liikkeellä olleen mielenosoittajien motiivina oli vaalien lykkääminen, ei ollut odotettavissa, että siviilit olisivat saapuneet lietsomaan väkivaltaa vaalipaikoille.

Vaalit ovat Egyptissä aikaisemmin olleet lähinnä huono farssi, ja muun kuin ex-presidentti Mubarakin puolueen äänestäminen on ollut jopa hengenvaarallista. Tämänpäiväinen vaalipäivä oli rauhallisuudessaan historiallinen, sillä vaalipaikoilla on ennen koettu väkivaltaa, erityisesti jos joku oppositiota kannattava äänestäjä on pyrkinyt äänestämään. Opposition edustajia on estetty väkivalloin saapumasta äänestyspaikalle tai heidän äänestyslippujaan on tuhottu. Usein tämä on tapahtunut joko Kansallisdemokraattisen puolueen jäsenten, salaisin poliisin tai näiden yhdessä motivoimien tai palkkaamien tahojen toimesta.

Paljon kritiikkiä osakseen saanut armeija on paikalla kaikkialla turvaamassa vaalirauhaa. Mustapukuiset mellakkapoliisit täydentävät armeijan joukkoja. Egyptiläiset osoittivat jälleen hämmästyttävää rauhallisuutta, yhteishenkeä ja organisointikykyä kun kymmenet vapaaehtoiset jonottajat ohjasivat muita äänestäjiä ja auttoivat sotilaita ja poliisia ylläpitämään järjestystä. Moni kommentoi jaksavansa kyllä odottaa vaikka kymmenen tuntia, kun odotti ensin koko elämänsä pääsevänsä äänestämään oikeudenmukaisissa vaaleissa.

Minuun suhtauduttiin äänestyspaikalla journalistina, ulkomaalaisena  ja naisena hyvin positiivisesti. Muutama ristiriitatilanne ulkona äänestyspaikan jonojen luona syntyi kuitenkin kuten maaliskuun vaaleissakin.  Vaikka valtaosa jonotti äärettömän kärsivällisesti, löytyi useampia jonon ohi yrittäneitä, jollaiseksi jonottajat minutkin tulkitsivat kunnes esitin lehdistökorttini ja vakuutin, etten ole egyptiläinen ja en ole viemässä kenenkään paikkaa jonossa.

Noin puolitoista kuukautta kestävän vaalin tulos on vielä vain arvailujen varassa. Nyt käynnissä olevan parlamentin alahuoneen vaalin jälkeen on vuorossa ylähuoneen vaali ja ensi kesäkuussa vielä presidentinvaalit. Toivottavasti egyptiläiset eivät ala kärsiä vaali- ja äänestysväsymyksestä ennen kuin maahan saadaan uusi vaaleilla valittu johtaja armeijan sotilasneuvoston tilalle.

Palasin Kairoon Suomen työmatkalta eilen sunnuntaina. Kotimatka lentokentältä sujui paljon normaalia nopeammin, sillä liikennettä oli vähän. Kairolaiset pyrkivät välttämään tarpeetonta liikkumista keskustassa erityisesti Tahrir-aukion alueella. Maanantaina liikenne soljui kotikulmillani Zamalekissa normaalin ruuhkaisena.

Lauantaina alkanut väkivalta Tahrir-aukiolla jatkui maanantainakin. Vihaiset nuoret miehet heittelivät kiviä ja mellakkapoliisit käyttävät kyynelkaasua sekä pamputtavat kivien heittelijöitä ja ampuivat lähinnä ilmaan kumiluoteja. Tuhon jälkiä on paljon ja Egyptiläinen museo on suljettuna. Maanantaina päivällä osa aukiosta oli avoinna, mutta illansuussa aukiolle saapui jälleen tuhansia ihmisiä. Väkivalta Kairossa on kuitenkin ollut silti ja alueellista.

Egyptin monissa kaupungeissa järjestettiin sunnuntaina solidaarisuusmielenosoituksia, jotka sujuivat rauhallisesti. Maanantaina mielenosoitusten yhteydessä esiintyi Kairon Tahrir-aukion tapaan väkivaltaa mellakkapoliisin ja siviilien kesken.

Viikonlopun mielenosoitus ja sen muuttuminen väkivaltaiseksi noudatti jälleen samaa kaavaa. Väkivalta alkaa, kun paikalle saapuu muita kuin paikalla alun perin olleita rauhallisesti käyttäytyviä mielenosoittajia.  Egyptin pääministeri kuvaili väkivallan lietsojia lokakuussa ”vallankumouksen vihollisiksi”.

Kaaoksen, väkivallan ja paniikin lietsonnan taustalla ovat niin Kairossa kuin Egyptin muissakin kaupungeissa jälleen mitä todennäköisimmin osin maksetut joukot, osin muutoin entiselle hallinnolle lojaalit tahot. Salainen poliisi työllisti aikaisemmin varsinaisten noin 100 000 palkkatyöntekijän lisäksi ainakin noin puoli miljoonaa puolivirallista apuria, jotka varmasti ovat työttömäksi jouduttuaan valmiit tekemään lähes mitä vaan pienestäkin rahasummasta.

Salaisen poliisin ja Mubarakia tukeneen kansallisdemokraattisen puolueen aktiivit muodostavat arviolta vähintään kahden miljoonan ihmisen ydinjoukon, jonka voimin ja jonka omaisuudella saadaan aikaan melkoisesti kaaosta ja väkivaltaa eri puolilla maata.

Armeijasta, maata johtavasta armeijan sotilasneuvostosta ja sen johtajasta, Mubarakin aikana puolustusministerinäkin työskennelleestä sotamarsalkka Mohammed Hussein Tantawista on viime kuukausina tehty Iso Paha Susi, jonka syyksi tuntuu olevan helppoa vierittää kaikki Egyptin ongelmat. Armeijaa on syytetty syyttä ja syystä esimerkiksi sotilastuomioistuimissa jaetuista vankeusrangaistuksista siviileille ja väkivallasta rauhanomaisia mielenosoittajia kohtaan.

Armeija olisi voinut käyttää paljon kovempia otteita. Viikonlopun tapahtumia armeija enimmäkseen seurasi sivusta ja väkivaltaisesti reagoivat mustiin pukeutuneet mellakkapoliisit, joiden väkivalta ja raakuus tulivat useasti esille monien vuosien ajan mielenosoitusten yhteydessä.

Egyptin lähitulevaisuus näyttäytyy tällä hetkellä entistäkin suurempana kysymysmerkkinä. Mubarakin väistyttyä vallasta 11. helmikuuta vallan ottanut armeijan sotilasneuvosto esitti siirtymävaiheen aikataulusta alussa epärealistisia aikataulusuunnitelmia ja siirtymäkaudesta tulee pidempi kuin aluksi ilmoitettiin.

Ensi maanantaina alkavaksi suunniteltuja parlamenttivaaleja ei kuitenkaan ole toistaiseksi lykätty. Sotilasneuvosto on vakuuttanut, ettei sillä ole aikeita pysyä vallassa siirtymäkautta pidempään. Viimeisimmissä mielenosoituksissa armeijan välitöntä syrjään astumista vaatineilla ei kuitenkaan ole esittää toimivaa vaihtoehtoa.

Iso Paha Susi lymyää jossakin muualla kuin armeijan riveissä ja johdossa. Armeija oli taho, joka mahdollisti vallankumouksen eikä suinkaan varastanut sitä. Tilanne tuntuu muuttuvan niin nopeasti, että blogitekstikin uhkaa vanheta ennen kuin sen ehtii julkaista. Viimeisimmät uutiset kertovat Egyptin pääministerin ja hallituksen eronneen. Epätietoisuus jatkuu ja kasvaa – ja kansaa kerääntyy kaduille yhä enemmän niin Kairossa kuin monissa muissakin kaupungeissa. Ehdoton valtaosa egyptiläisistä toivoo kuitenkin rauhaa ja nopeaa siirtymistä Mubarakin jälkeiseen aikaan.

Auch wenn dieses Ende kein Ruhmeszeichen für die Thuwwar, die Revolutionäre war.

Jefren. Eine Stadt In den Nefusa - Bergen. Eine Hochburg der Berber. Dort, bei den Berbern, hatte der Aufstand gegen das libysche Regime am 17. und 18. Februar dieses Jahres begonnen.

Und jetzt ist Qaddafi bereits Geschichte. Alle jubeln sie dort, ohne Ausnahme. Gross und Klein. Niemand weint dem Tyrannen eine Träne nach. Schon seit Wochen, lange vor der eigentlichen Befreiung, findet im Land der Berber der Unterricht auch in ihrer eigenen Sprache statt, dem Amazigh, eine Sprache, die bisher verboten war.

In den Schulen von Jefren – teilweise  noch von den erbitterten Kriegshandlungen mitgenommen –  sitzen begeisterte Kinder und begeisterte Lehrer vor martialischen Gemälden. Thema: die Grausamkeiten des Qaddafi-Regimes. Und überall gibt es neue Inschriften; neben dem Arabischen auch die noch unbekannte neue Amazigh-Schrift.

Eine der Lehrerinnen, Taghrid Hassan, zugleich eine der Künstlerinnen, die die Klassenräume so anschaulich mit Gräueltaten verziert hat, sieht nun die grosse Freiheit heraufdämmern: Erstens Freiheit für die bisher so unterdrückten Berber und zweitens: mehr Freiheiten für Frauen. Besonders die Berber hatten ja ursprünglich ein mutterrechtliches System mit traditionell starken Frauenrechten. Im Laufe ihrer Geschichte mussten sie sich vor allem in den Nefusa-Bergen immer mehr dem machohaften Verhalten der arabisch-islamischen Umgebung anpassen.  Sagt sie. Das würde aber nun ein Ende haben. Die Gründung einer ersten Fraueninitiative in der Region soll die neuen Rechte der nunmehr so selbstbewussten Berberinnen für immer im Bewusstsein des ganzen Volkes verankern.

Auch am neuen Revolutions-Museum in Jefren hat Taghrid mitgearbeitet. Auch das Ende des Tyrannen am 20. Oktober ist im ehemaligen Gebäude des libyschen Geheimdienstes künstlerisch verarbeitet. Qaddafi als giftige Spinne, die am Ende ein unrühmliches Ende findet.

Nasr Rabia, ein Kämpfer der ersten Stunde in den Nefusa-Bergen, Angehöriger der berüchtigten Jefren-Brigade, die besonders erbittert gegen das diktatorische Regime gekämpft hatte, beim Blick auf die opulenten, bluttriefenden Gemälde: „Ich hätte ihn auch gekillt, wenn ich ihn gefunden hätte,  keine Sekunde länger hätte ich dieses Ungeheuer leben lassen… Soviele tausend Tote hat er auf dem Gewissen, sein Ende ist mehr als gerecht!“

Auch ein anständiger Prozess hätte nichts an seinem Tod geändert, das ist die Meinung der allermeisten Berber, im Gegenteil: der schnelle Tod habe ihn vor der Qual und der Schande bewahrt, als wildes Tier bei Gericht vorgeführt zu werden.

In Rahibat, einem anderen Zentrum der Berber in den Bergen, treffen sich die stolzen Stämme und die stolzen Brigaden nach ihrem erfolgreichen Kampf gegen den Diktator. Eigentlich wollten sie dort ihre Waffen abgeben, nach dem Willen der Übergangs-Regierung. Aber dann gab es statt dessen ein Volksfest, man feierte die Jugend, die Kämpfer, die Märtyrer, die Pferde.

Aber auf dem Festplatz waren trotzdem die Frauen in Überzahl. Und unüberhörbar. Ein neuer Aufbruch im neuen Libyen.

libya

Kidutus on ollut Egyptissä pidätysten yhteydessä niin yleistä, että poliisi on kuvaillut sitä osaksi normaalia kuulustelukäytäntöä. Vankiloissa kidutus on myös arkipäivää. Viimeisin julkisuuteen noussut kidutuksen kuolonuhri on 24-vuotias Essam Ali Atta Ali, joka kuoli torstaina 27.lokakuuta.

Ali pidätettiin Kairossa viime helmikuussa. Syynä pidätykseen oli hänen perheensä kertoman mukaan vain se, että hän tiedusteli armeijan upseerilta, miksi hänen tuttavansa pidätettiin heidän ollessa katsomassa tappelua  Kairon Mokattamin kaupunginosassa . Ali tuomittiin sotilastuomioistuimessa kahdeksi vuodeksi vankilaan ja häntä pidettiin Kairon Tora:n vankilassa.

Alin äiti näki poikansa elossa viimeisen kerran tiistaina kaksi päivää ennen tämän kuolemaa. Tuolloin äiti salakuljetti pojallaan matkapuhelimen SIM-kortin, jonka avulla poika soitti perheelleen päivää ennen kuolemaansa ja kertoi pelkäävänsä Nour-nimistä vartijaa. Ali pyysi perhettään tekemään Nourista rikosilmoituksen, mutta hänen vankitoverinsa soittivat perheelle ja varoittivat, että Ali on kuolemanvaarassa, jos perhe tekee rikosilmoituksen.

Vankilan henkilökunta oli useasti aikaisemminkin kiduttanut Alia, mutta torstaina 27. lokakuuta kidutus oli normaalia rajumpaa. ja tapahtuman nähneet Alin vankitoverit anoivat vartijoita lopettamaan kidutuksen, jossa Alin suuhun ja peräaukkoon oli ruiskutettu vettä. Torstaina 27.10. illalla Ali vietiin tajuttomana Kasr El Aini-sairaalaan, jossa hän kuoli verenvuotoon.

Alille tehtiin perjantaina ruumiinavaus ja kuolinsyyksi todettiin verenpaineen lasku ja sydänkohtaus. Kymmenet mielenosoittajat olivat Alin perheen tukena Zeinhomin ruumishuoneella, josta Alin ruumis kuljettiin Tahri-aukion kautta hautajaisiin Omar Makram-moskeijaan. Tahrir-aukiolta hautajaiskulkueeseen liittyi tuhansia mielenosoittajia. Ali haudattiin Basatin-hautausmaalle.

Egyptin kuuluisin poliisiväkivallan uhri Khaled Saied oli myös lokakuun lopussa otsikoissa. Aleksandrian rikosoikeustuomioistuin langetti keskiviikkona 26. lokakuuta Khaled Saiedin pahoinpidelleille poliiseille seitsemän vuoden vankeusrangaistuksen.

Poliisit  Awad Islmail Suleiman ja Mahmoud Salah Amin pahoinpitelivät Saiedin kuoliaaksi internetkahvilassa kesäkuussa 2010. Saiedin muistolle perustettu ”We are all Khaled Saied” –Face Book -ryhmä oli yksi merkittävimmistä kanssa koolle kutsuneista tahoista tammikuun lopussa alkaneessa kansannousussa.

Saiedin perhe ja demokratia-aktivistit olivat raivoissaan siitä poliisien liian lievästä tuomiosta, jonka perusteena oli väärä pidätys ja kidutus. Poliiseja olisi heidän mukaansa pitänyt syyttää harkitusta murhasta, jolloin tuomio olisi ollut ainakin 15 vuoden mittainen.

Kaikki aktivistit eivät nähneet tuomiota yhtä synkässä valossa. Aktivisti Alaa Abdel Fattah tiivisti osuvasti: ”Tietenkään en ole tyytyväinen oikeuden päätökseen, mutta on syytä muistaa, että Mubarakin aikana poliisi olisi vastaavasta teosta saanut enintään yhden vuoden vankeusrangaistuksen.”

Syytteet ja tuomiot poliisiväkivallasta olivat Mubarakin aikaisessa Egyptissä hyvin harvinaisia.

Maanantai-aamu valkeni rauhallisena mellakan keskeisellä tapahtumapaikalla Niiin rantakadulla

Koptikristityt olivat kokoontuneet Niilin rantakadulle TV-talon eteen osoittamaan mieltään oikeuksiensa puolesta. Egyptin kristityillä on periaatteessa uskonnon harjoittamisen vapaus, mutta esimerkiksi kirkkojen rakentaminen on tehty monimutkaisen byrokraattiseksi. Koptikristityt ovat viimeisen kahden viikon ajan osoittaneet mieltään eri puolilla Egyptiä vaatiakseen uudelleenrakentamisoikeutta lähellä Assuania Edfussa sijaitsevan Marinabin kylän osittain poltetulle kirkolle.

Marinabin kylässä syntyi kiista kristittyjen ja muslimien välille siitä, onko kirkon rakentamislupa alun perin laillinen. Koptikirkon johtaja paavi Shenouda esitteli Egyptiä johtavalle armeijan sotilasneuvostolle kirkon rakentamiseen liittyvät lailliset asiapaperit sekä pyysi lupaa kirkon jälleenrakentamiseen lokakuun ensimmäisellä viikolla.

Kairon keskustassa lähellä Tahrir-aukiota sunnuntaina väkivaltaiseksi muuttunut mielenosoitus noudatti jo tutuksi tullutta kaavaa: rauhanomaisin aikein paikalle tulleiden mielenosoittajien joukkoon liittyy ulkopuolisia, jotka ryhtyvät lietsomaan väkivaltaa.

Tiedot sunnuntain tapahtumien kulusta ja kehityksestä ovat osin epäselviä ja ristiriitaisia. Selvää on kuitenkin se, että paikalle jo iltapäivällä saapuneet koptit eivät olleet liikkeellä aikeenaan tappaa poliiseja, armeijan joukkoja, siviilejä eikä aiheuttaa silmitöntä tuhoa esimerkiksi polttamalla autoja.

Egyptin pääministeri Essam Sharaf on tiivistänyt tapahtumakuvauksen osuvasti Face Book- päivityksessään sekä maanantain vastaisena yönä kansalle pitämässään puheessa. Vapaasti suomennettuna pääministeri korostaa, ettei kyse ole uskonnollisesta konfliktista, vaan yrityksestä luoda kaaosta ja ristiriitoja. Tapahtumien taustalla olevia tahoja pääministeri kutsuu ”vallankumouksen vihollisiksi”.  Pääministeri on myös koptikirkon johtajan ja islamin Al-Azhar -instituutin johtajan tavoin vedonnut egyptiläisiä pidättäytymästä väkivallasta.

Kairoon keskustan tietyille kaduille julistettiin aamukahdesta aamuseitsemään voimassa ollut ulkonaliikkumiskielto. Kielto oli voimassa suppealla alueella mellakan tapahtumapaikalla, mikä uutisoinnista ja erityisesti otsikoista jäi mainitsematta.

”Egyptin tunnelmat erittäin kireät mellakoiden jäljiltä”, tiesi maanantai-aamuna useampikin suomalaismedia otsikoida. Tunnelma eilisillä tapahtumapaikoilla oli varhain aamulla lähinnä apea. Tuhon jälkiä siivottiin hitaasti. Aamupäivällä tilanne näytti jälleen uhkaavalta kun TV-talon edustalle saapui joukko lähinnä teini-ikäisiä nuoria miehiä aseenaan keppejä. Miehet pyrkivät pysäyttämään autoja ja yrittivät hakata kepeillä kristittyjen autoja ja kristittyjä.  Paikalla olleet poliisit eivät puuttuneet tilanteeseen ja nuoriso poistui paikalta. Egyptiläisten autoista on hyvin helppo tunnistaa auton omistajan uskonto autossa olevan uskonnollisen rekvisiitan, lähinnä ristien tai Koraanin, perusteella.

”Egyptissä repesi täysi kaaos” -otsikko saa tilanteen kuulostamaan aivan todellisuuden vastaiselta. Kaaos vallitsi paikallisesti ja alueellisesti – muualla Kairossa tapahtumia seurattiin paikallisten televisiokanavien välityksellä. Suurin vaikutus mellakalla oli muille Kairon alueille siinä, että vilkasliikenteisen rantakadun sulkeminen ruuhkautti pahasti liikennettä 20 miljoonan asukkaan kaupungissa.

Helsingin Sanomien haastatteleman mielenosoituksen järjestäjän mukaan ” tarkka-ampujat ampuivat ihmisiä tv-talon katolta”. En yhtään epäile kyseisen haastateltavan sanoja vaan ainoastaan niiden todenperäisyyttä. Lukuisien silminnäkijähavaintojen mukaan turvallisuusjoukot ampuivat kumiluoteja ja kyynelkaasua sekä varoituslaukauksia ilmaan.  Myös siviilit käyttivät ampuma-aseita mikä ei ole lainkaan yllättävää, sillä lukuisat egyptiläiset ovat hankkineet vallankumouksen jälkeen laittomia käsiaseita itsensä ja omaisuutensa turvaksi.

Egyptin entistä presidenttiä vastaan käytävässä oikeudenkäynnissä suurimmaksi kysymykseksi on noussut kiista siitä, kuka antoi tammikuussa käskyn rauhanomaisten mielenosoittajien surmaamiseen. On täydellisen mahdoton ajatus, että Egyptin johto olisi tässä tilanteessa käyttänyt tarkka-ampujia siviilien ja erityisesti koptikristittyjen tappamiseen.

”Koptilaisella kirkolla on pitkä historia” – nettiuutispätkän otsikko pitää paikkansa, mutta uutinen antaa kovin vähän tietoa Egyptin koptikirkosta, joka on Lähi-idän suurin kristillinen kirkkokunta.

Tässä asiasta kiinnostuneille hieman lisätietoa:

Sana kopti tulee kreikan kielen egyptiläistä tarkoittavasta sanasta. Kristinusko saapui Egyptiin perimätiedon mukaan apostoli Markuksen myötä ensimmäisellä vuosisadalla ja säilyi valtauskontona kuuden vuosisadan ajan islamin syntyyn ja leviämiseen asti.

Egyptin koptikirkko kuuluu ortodoksiseen kirkkokuntaan. Se muodostaa yhdessä Syyrian, Armenian, Intian, Etiopian ja Eritrean ortodoksikirkkojen kanssa itäisen ortodoksisen kirkkoperheen. Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu puolestaan läntiseen ortodoksiseen kirkkoperheeseen yhdessä Venäjän, Kreikan, Bulgarian, Serbian ja Antiokian ortodoksikirkkojen kanssa.

Kirkkoperheiden opilliset tiet erkanivat Khalkedonin kirkolliskokouksessa vuonna 451, jolloin itäiset ortodoksit eivät hyväksyneet oppia Kristuksen kahdesta – inhimillisestä ja jumalallisesta – luonnosta vaan pysyivät monofysiittisessä eli vain Kristuksen jumalallisen luonnon tunnustavassa opissaan 1500 vuotta. Vuonna 1991 ortodoksiset kirkkokunnat kokoontuivat konferenssiin, jossa päädyttiin toteamaan kaikkien Kristuksen luontoa koskevien opillisten erojen olevan vain kielellisiä.

Eilisestä mellakasta riippumatta Egypti on edelleen yksi maailman turvallisimmista suurkaupungeista. Levottomuudet vallankumouksen jälkeen ovat olleet paikallisia ja alueellisia. Egyptin turistikohteissa oli rauhallista ja turvallista koko vallankumouksen ajan.

Paikallisia ja alueellisia levottomuuksia tullee esiintymään Kairossa varmasti vielä lukuisia ja tilanne tuskin rauhoittuu ja tasaantuu täysin edes välittömästi hartaasti odotettujen presidentinvaalien jälkeen. Parlamenttivaalien alkamisajankohdaksi on ilmoitettu 28. marraskuuta ja presidentinvaalien ajankohta on aikaisintaan kesällä, todennäköisesti kuitenkin vasta loppuvuonna 2012.