Rötöstely, riitely ja juonittelu ovat kautta aikojen olleet tuttuja termejä niin politiikassa kuin yritysmaailmassa. Rötösherroja ja -rouvia löytyy valtioiden päämiehistä, poliitikoista ja yritysjohtajista. Näitä esimerkkejä on tylsistymiseen asti.

Jo muinaisten valtakuntien johtajissa oli tunnettuja rötöstelijöitä ja juonittelijoita – Caesar ja Kleopatra muutama mainitakseni. Tosin molemmat joutuivat itsekin juonittelujen kohteeksi.

Vaikka nämä rötöstelijät luulevatkin, että “tärkeille ihmisille” on luotu omat lakinsa ja rajoitteensa, omaan nilkkaan kalahtaa suuri osa nykyajan rötöstelijöiden tekosista.

Suomalaisia ihastutti ja vihastutti 1970-80 -lukujen vaihteessa Liisa Kulhia, tuo suorapuheinen ja suorasanainen toimittaja, kansalaisaktivisti ja kansanedustaja. Häntä ilkuttiin ja pilkattiin, pelättiin ja vihattiin, kun hän nosti esiin vallanpitäjien ja päättäjien sotkuja niin paikallisella kuin valtakunnallisella tasolla.

Kulhia halusi verorahoilleen kunnon vastinetta ja ennenkaikkea rehellisyyttä. Sitä, jonka sanotaan perivän maan. Niinpä hän tonki poliittisia törkykasoja vapaaehtoisesti.

Metrosta Olkiluotoon

Yksi tunnetuimpia Liisa Kulhian julkisuuteen nostamista skandaaleista liittyi Helsingin metron rakentamiseen ja sen yhteydessä tehtyjen tilausten epäselvyyksiin. Lahjuksia, tilauksia ilman kilpailutusta, tilausten ohjaamista kavereille – hetkinen, olenko kuullut tämän ennenkin?

EU:n mukanaan tuoman kilpailuttamisen piti selkeyttää asioita. No juu, selkeyttihän se. On syntynyt ihan uusi ammattikunta – valittajat. Kun tarjous ei tule kotiin, valitetaan niin kauan että homma joko kuivuu kokoon tai rahat saadaan ilman työtä.

Lahjusepäilyjä on aina ollut niin julkisella puolella kuin yrityksissäkin. Vapaan tiedonvälityksen aikana niistä raportointi on nopeutunut ja asioiden painaminen villaisella on hankaloitunut. Mutta ketkuilijat kulkevat aina askeleen edellä ja paistattavat julkisuuden valokeilassa.

Julkisuudesta elävä hirviö

Rehellisyys on ominaisuus, joka vaan haittaa eteenpäin menoa. Rehellisten ihmisten jälki historiassa on näkymätön – esiin ovat puskeneet ketkut ja kelmit, joita siteerataan lauluissa ja jotka täyttävät museot. Heidän naamansa ovat lehtien etusivuilla ja uutisten otsikoissa.

Entäpä jos perustetaan rehellisten ihmisten museo! Sinne taltioitaisiin kunnon kansalaisten kätten jälkiä ja töitä. Kuinkahan laaja tuosta museosta tulisi?

Asuessani Washington DC:ssä 1980-90 -lukujen vaihteessa, vuoden 1993 ensimmäisen murhan motiivi lähetti jo silloin huolestuttavan viestin – “Halusin olla vuoden ensimmäinen ja päästä lehden etusivulle”.

Olemme luoneet julkisuudesta elävän hirviön, joka mässäilee skandaaleilla, murhilla ja rikoksilla!

Aika tosin tekee tehtävänsä, nimet ja asiat unohtuvat ja uusia nimiä nousee päivänvaloon. Kuka muistaa enää Valco-skandaalin 1970-luvulla? Entäpä henkilöitä tuon jutun taustalla? Tai kenen mieleen nousee Salora-jutun tapahtumat? Niinpä! Poliittisen muistin sanotaan olevan kolme kuukautta. Kun tuon ajan pääsee yli, taas ovat ovet levällään minne vain.

Suomi on sijoittunut aina korkealle tutkimuksissa, joissa on valittu vähiten korruptoituneita maita. Olemme eläneet suuressa kuplassa valtakunnassa, jossa kaikki on hyvin. Kun tuo kupla on nyt puhkeamassa – tai jo puhjennut – on meidän kaikkien ehkä syytä katsoa peiliin. Jos ylimielisyys on kaatanut suuryhtiöitä ja valtakuntia, miksipa se ei voi kaataa myös Suomea. Tuota pitentä maata, jota rehellisyyden tyyssijaksi tituleerataan.

On turha kätkeytyä tekopyhän viitan taakse ja sanoa, että kyllähän minä mutta nuo muut. Me valitsemme päättäjät, me ostamme lehdet ja näin lähetämme viestin, että myös hyväksymme sen sisällön.

On myös turha valittaa päättäjistä ja asioiden hoitajista, jos ei ole itse vaivautunut vaaliuurnille.

Sitä saa mitä tilaa.

Vaalien yllätyskäänteet jatkuvat. Viime keskiviikkona egyptiläisiä kuohutti tieto, jonka mukaan vaaleja oltiin lykkäämässä. Qalyubiyan maakunnan hallinto-oikeus ilmoitti vaalien lykkäämisestä juristi Wael Zekry jättämän kanteen perusteella. Zekry kertoi pelkäävänsä Egyptin ajautuvan sisällissotaan, jos vaalit järjestetään tämänhetkisessä tilanteessa.

Lykkäysajatuksen takana oli myös epäselvyys laista, joka kieltää Mubarakin hallinnon virkamiehiä hakeutumasta korkeaan poliittiseen virkaan. Mubarakin vallan viimeisinä päivinä ja vähän aikaa vallankumouksen jälkeen pääministerinä palvellut aiemmin ilmailuministerinä ollut Ahmed Shafik on edelleen monien yllätykseksi mukana presidenttikisassa. Shafik on mielipidemittausten mukaan Amr Moussan ja Abdel Fotouhin jälkeen kolmanneksi suosituin ehdokas.

Lauantaina korkein hallinto-oikeus ilmoitti, että vaalit pidetään aikataulussa eli ensimmäinen äänestyskierros on 23. – 24. toukokuuta.

Kolmentoista mukaan hyväksytyn ehdokkaan joukosta toistaiseksi yksi on vetäytynyt kisasta. Lauantaina 12. toukokuuta ehdokas Abdallah Al Ashaal ilmoitti luopuvansa ehdokkuudestaan. Al Ashal ilmoitti päätöksensä Muslimiveljeskunnan ehdokkaan Mohamed Morsyn vaalitilaisuudessa, jossa hän ilmoitti tukevansa Morsyn ehdokkuutta.

Parlamenttivaaleissa suuren suosion saaneet islamistit ovat avainasemassa myös presidenttipelissä. Sekä perustuslakimuutoksen kansanäänestyksessä että parlamenttivaaleissa kouluttamattomien muslimien ääniä kyseenalaisin uskontoon vetoavin keinoin kalastelleet islamistit käyttävät uskontoa aseenaan myös nyt. Kansanäänestyksessä islamistit uskottelivat äänestäjille, että jokaisen muslimin uskonnollinen velvollisuus on äänestää ”kyllä” vaaleissa, sillä kyllä merkitsee ääntä islamille ja ei-ääni olisi ääni islamia vastaan.

Muslimiveljeskunnan johtaja Moneir Gomaa on julistanut, että Ahmed Shafikin tai Amr Moussan äänestäminen on islamin Sharia -lain vastaista. Gomaan mukaan jokainen, joka äänestää näitä korruptoineita rikollisia (eli Hosni Mubarakia ja tämän hallintoa) tukeneita ehdokkaita tulee osalliseksi heidän synneistään.

Egyptiläiset seurasivat torstaina 10. toukokuuta Egyptin historian ensimmäistä presidenttiehdokkaiden TV-keskustelua. Neljä ja puolituntisessa mittelössä kaksi suosituinta ehdokasta, Amr Moussa ja Abdel Fotouh lähinnä kaivelivat toistensa historiaa ja toisaalta kilpailivat siitä, kumpi parantaisi enemmän köyhien ja syrjäytyneiden egyptiläisten asemaa.

Islamistien suosion on arvioitu olevan hiipumassa. Muslimiveljeskunan ja salafistien ehdokkaita parlamenttivaaleihin äänestäneet ovat pettyneet; islamistivoittoinen eduskunta ei tuonutkaan toivottua rauhaa ja vakautta. Epävakaaseen turvallisuustilanteeseen tuskastuneiden egyptiläisten katseet kääntynevät ehdokkaaseen, jonka uskotaan voivan nopeasti ottaa maan tilanne vahvan valtansa alle.

Kuvio tuntuu tutulta. Parisen viikkoa ennen viime syksyn parlamenttivaaleja Kairossa oli levottomampaa kuin aikoihin. Kysymys vaalien siirtämisestä oli ajankohtainen.

Nyt tilanne on samanlainen. Verisiä yhteenottoja, kuolonuhreja, pidätyksiä, kyynelkaasua, palopommeja kuumia tunteita – ja kaikkien huulilla oleva kysymys: lykätäänkö vaaleja levottomuuksien vuoksi?

Muutama päivittäinen kuolonuhri alkaa tuntua jo arkisen normaalilta. Tapahtumapaikkana vain on Tahrir-aukion sijaan Abbaseyan kaupunginosa ja puolustusministeriön ympäristö.

Egyptin päivänpolitiikasta on tullut valtaisa syyttelyjen verkko. Mielenosoittajien äänekäs etujoukko syyttää armeijaa yrityksistä pysyä vallassa. Lähes kaikki syyttävät armeijaa ensin siitä, ettei se puuttunut Abbaseyan väkivaltaisuuksiin ja sitten siitä, että se puuttui väkivaltaan ja pidätti satoja ihmisiä.

Abbaseyan väkivallan osapuolista ei myöskään ole täyttä selvyyttä. Mielenosoittajia kohtaan hyökänneiden siviilien kerrottiin useiden lähteiden mukaan olleen armeijan sotilaspoliisille tuttuja joukkoja. Mukana mielenosoituksessa oli paljon muitakin kuin Abbaseyassa jo pidempään mieltään ehdokkaansa Hazem Abu Ismailin hylkäämistä vastaan protestoineita salafisteja.

Armeijan sotilasneuvoston edustajat vakuuttivat torstain lehdistötilaisuudessa, että armeijan aikeena ei ole pitkittää vallanvaihtoa vaan valta voidaan siirtää uudelle presidentille jo aiemmin kuin kesäkuun lopussa, jos joku ehdokkaista saa yli puolet äänistä vaalien ensimmäisellä kierroksella.

Useat presidenttiehdokkaat ovat kuitenkin syyttäneet Abbaseyan mielenosoittajien ja armeijan välistä väkivaltaa yritykseksi lykätä vaaleja ja vallanvaihtoa. Ehdokkaista Amr Moussa on selkeimmin tuominnut myös mielenosoittajien väkivallan ja vedonnut mielenosoittajia pidättäytymään väkivallasta.

Armeijan sotilasneuvoston kenraali El Mulla antoi torstain tiedotustilaisuudessa yksiselitteisen lausunnon, jonka mukaa armeija puolustaa puolustusministeriön rakennusta hyökkäyksiä vastaan.

Toistaiseksi viimeviikkoisen mellakkanäyttämön tapahtumapaikka Abbaseyan kaupunginosassa puolustusministeriön ympäristössä on rauhoittunut, mutta vaaleihin asti tuskin päästään ilman väkivaltaa. Seuraava kriittinen päivä on perjantai, josta on muodostunut lähes takuuvarma kansanjoukkojen liikehtimispäivä erityisesti Kairossa mutta myös eri puolilla Egyptiä.

Egyptiläiset ovat odottaneet poliittisen ja turvallisuustilanteen vakiintuvan uuden presidentin valinnan myötä. Nyt yhä useampi suhtautuu skeptisesti tilanteen rauhoittumiseen. Esimerkiksi Egypt Independent -nettilehden kyselyyn vastanneista 65 prosenttia ei usko presidentinvaalien tuovan vakautta Egyptiin.

Mutta hetkinen…? Eihän ole liikennettä eikä humua! Vain lippu liehuu salossa.

Silmieni edessä soljuvat menneet vaput – vähän kuin jouluklassikko Saiturin joulussa menneet joulut. Mutta nämä vaput ovat onnellisia vappuja. Ehkä…

Jo vanhoissa Suomi-filmeissä ylioppilas oli jotain. Hän kulki lakki päässä kesät talvet kylänraittia vihellellen. Tosin todella vanhoissa filmeissä se ylioppilas taisi aina olla mies. Hmmm…

Maaseutukaupungeissa ja kauppaloissa ihmiset kulkivat  vappupäivänä kaduilla, lapsilla oli vappupallot ja viuhkat. Ylioppilaat ulkoiluttivat vaivalla hankittuja hattujaan ja yllä oli kevätkoltut ja perperit. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa…

Muistan vappuaaton retonkikoltut ja sandaletot. Kun räntäsateessa ja lumisohjossa vaelsimme kevään juhlan karkeloihin. Vappumarssilla oli satoja ihmisiä liput liehuen ja hiukset hulmuten.

Muistan opiskeluvuosilta Helsingin Ullanlinnanmäen vappukekkerit, jossa aamukankeat ja ryppyiset vappunakit roikkuivat silmillä ylioppilaslakin leukanauhan välissä. Serpentiinejä oli tonneittain kaduilla. Ilmapallot olivat nuokahtaneet nurmikolle.

Niin muuttuu maailma, Eskoseni.

Nyt ei juurikaan valkolakkeja kaduilla näy täällä maaseutukaupungissa. Liput liehuvat salossa, mutta ohitse kulkevat ihmiset ovat pukeutuneet tuulipukuun ja verkkareihin. Päässä keikkuu pipo.

Vappukarkelot ovat nykyään juomajuhlia. Poliisi on kaatanut viemäriin satoja litroja alaikäiseltä takavarikoituja alkoholijuomia. Juotiinhan sitä ennenkin, mutta se oli vähän niinkuin sivuasia. Vai muistanko niin väärin?!

Työväen marssiperinne on kutistunut parinkymmenen ihmisen marssiksi.

Kaikki toiminta on nykyään keskustassa. Asun siis aivan liian kaukana kaikesta – matkaa on jopa 300 metriä!

Kaipaan perinteisiä vappukarkeloita. PIknikkejä nurmikolla. Ilmapallot kädessä kirmaavia lapsia. Vappulauluja. Vappupuheita.

Kaipaanko siis nuoruutta ja … tiedä häntä. Olen vanha käpy.

Presidenttiehdokas Abdel Moneim Aboul Fotouh:n vaalimainos El Quseirin kaupungissa.

Egyptiläiset ovat ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa presidentinvaalien tulos ei ole ennakkoon tiedossa. Vuonna 2005 presidentinvaaleissa oli ensimmäistä kertaa useampi kuin yksi ehdokas. Aiemmin virassa ollut presidentti oli ainoa ehdokas ja vaalit pelkkä muodollisuus.

Vuonna 2005 Hosni Mubarakin haastanut kakkossijalle noin kymmenen prosentin kannatuksella sijoittunut liberaali Ayman Nour ei ole mukana tällä kertaa, sillä hänen ja kymmenen muun ehdokkaan ehdokkuus hylättiin vain kuukausi ennen vaaleja.

Yksi suurimmista kysymyksistä on, kenen taakse parlamenttivaaleissa suursuosion saavuttaneet islamistit asettuvat.

Salafistit ovat äärimmäisen pettyneitä oman ehdokkaansa, Hazem Abul Ismailin ehdokkuuden hylkäämiseen. Ismailin kannattajat ovat osoittaneet mieltään ja huhtikuun viimeisenä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä mielenosoitus muuttui väkivaltaiseksi islamistien tapellessa Abbaseyan kaupunginosan asukkaiden kanssa. Yhteenotossa loukkaantui ainakin sata ihmistä.

Muslimiveljeskunnasta eronnut Abdel Moneim Aboul Fotouh on nousemassa vahvaksi ennakkosuosikiksi. Hänen taakseen ovat asettuneet jo monet islamistit kuten salafistien Al Nour-puolue sekä vallankumouksen sankariksi noussut aktivisti Wael Ghonim.

Jo vallankumouksen aikana suosittuna ehdokkaana pidetty Arabiliiton entinen pääsihteeri Amr Moussa antanee Aboul Fotouhille kovimman vastuksen. Viimeisimpien mielipidemittausten mukaan 41 prosenttia äänestäisi Amr Moussaa presidentiksi.

Aboul Fotouhin kannatus oli mittauksessa 27 prosenttia.  Ero kolmanneksi suosituimpaan kandidaattiin, Mubarakin aikana lyhyesti myös pääministerinä palvelleeseen Ahmed Shafikiin oli merkittävä. Shafikin kannatus oli mielipidemittauksessa 12 prosenttia.

Oma veikkaukseni Egyptin seuraavaksi presidentiksi oli pitkään Amr Moussa. Islamistien tuki Aboul Fotouhille lisännee hänen suosiotaan merkittävästi.

Parlamenttivaaleissa äänet olivat kaupan usein lihakilosta. Etenkin Muslimiveljeskunta ja salafistit kampanjoivat aktiivisesti maaseudulla ja maaseutukaupungeissa. Islamistien taustavoimat todennäköisesti ovat tehokkaasti liikkeellä myös presidentinvaalikampanjassa.

Kumpaakin tämänhetkisistä pääehdokkaista, Amr Moussaa ja Aboul Fotouhia kuvaillaan maltillisiksi muslimeiksi, jotka olisivat koko kansan presidenttejä.

Presidentinvaalien ensimmäinen äänestyskierros on 23. -24. toukokuuta ja toinen kierros 16. -17. kesäkuuta. Egyptiä johtavan sotilasneuvoston on määrä luovuttaa valta uudelle presidentille kesäkuun lopussa.

Egyptissä tarvittaisiin nyt enemmän konkreettista tahtoa rakentaa parempaa yhteiskuntaa. Tahdon tulisi näkyä muutoin kuin kansanvaelluksina keskustan Tahrir-aukiolle.

Mubarakin väistyminen kolmen vuosikymmenen vallasta vajaan kolmen viikon massaprotestien jälkeen tuntuu antaneen egyptiläisille vääränlaisen signaalin. Ongelmat eivät ratkea ja epäkohdat korjaannu sillä, että sadattuhannet ihmiset huutavat yhteen ääneen keskustan kaduilla.

Viime perjantaina Kairon Tahrir-aukio oli jälleen ääriään myöten täynnä. Sillä kertaa vihaisia kansalaisia, jotka vastustivat Mubarakin pelätyn tiedustelupalvelun päällikön presidenttiehdokkuutta. Suleiman presidenttiys olisikin merkinnyt monessa mielessä paluuta vanhaan, mutta entistä turvallista Egyptiä kaipaa hyvin monin egyptiläinen nykyisessä epävarmassa turvallisuustilanteessa.

Presidentinvaalilautakunta hylkäsi Suleimanin ja yhdeksän muun presidenttiyttä tavoittelevan ehdokkaan. Päätökseen tuskin kuitenkaan vaikutti viimeperjantainen massaprotesti.

Tänään perjantaina 20. huhtikuuta Tahririlla on useita eri ryhmiä. Äärikonservatiivisen salafistin Hazem Abo Ismailin kannattajat osoittavat mieltään presidenttiehdokkaansa hylkäämisen vuoksi. Protestoijat väittävät dokumenttia Abo Ismailin äidin Yhdysvaltain kansalaisuudesta väärennetyksi. Presidenttiehdokkaan molempien vanhempien tulee olla Egyptin kansalaisia.

”Kutsumme jokaisen egyptiläisen kaduille ja aukioille perjantaina 20. huhtikuuta vallankumouksen puolustamiseksi ja jatkamiseksi ’Ei perustuslakia armeijan vallan alla’ iskulauseen alla”, kirjoittivat lausunnossaan 12 poliittista puoluetta ja ryhmää.

Armeijan sotilasneuvoston mukaan Egyptin perustuslaki tulee valmistella ennen presidentinvaalien lopputuloksen selviämistä, mikä on hyvin loogista.  Aika on käymässä vähiin, sillä perustuslakikomitean kokoonpano on avoinna lähes kolmanneksen komiteaan valituista jätettyä paikkansa vastalauseena sen islamistiylivallalle.

Egyptin poliittinen tilanne on jälleen hyvin epävakaa ja kriittinen. Presidentinvaaleihin on aikaa noin kuukausi, mikä on kiistatta liian lyhyt aika perustuslain kirjoittamiseen. Jos presidentinvaaleja siirretään, luvassa on aivan varmasti megaluokan massaprotesteja armeijan valtaa vastaan.

Egyptiläisten katseet ja toivo paremmasta tulevaisuudesta oli suunnattu presidentinvaaleihin, joiden ensimmäinen kierros on ilmoitettu pidettävän 23. ja 24. toukokuuta. Vahvin ennakkosuosikki oli Arabiliiton entinen pääsihteeri Amr Moussa.

Ehdokasasettelu päättyy kahdeksas huhtikuuta. Suurin yllätys ehdokkaiden suhteen lienee jo koettu. Parlamenttivaalien voittaja, 47 prosentin äänisaaliin kerännyt Muslimiveljeskunnan Vapaus ja oikeus -puolue asetti oman presidenttiehdokkaansa huolimatta aiemmista lupauksistaan olla asettamatta ehdokasta vuoden 2012 presidentinvaaleissa. Mikäli Muslimiveljeskunnan kannatus presidentinvaaleissa on parlamenttivaalien tasolla, voittaja saattaa olla selvillä vaalien ensimmäisellä kierroksella.

Islamisteilla on enemmistöedustus myös perustuslakia laativassa komiteassa, jonka sadan edustajan joukossa oli vain kuusi naista ja kuusi koptikristittyä. Useat liberaalit ehdokkaat ovat jättäytyneet pois komiteasta vedoten siihen, ettei komitean kokoonpano edusta kattavasti Egyptin yhteiskuntaa. Myös Egyptin koptikirkko sekä islamin sunnisuuntauksen ylin instituutio Al-Azhar ovat ilmoittaneet vetävänsä ehdokkaansa pois komiteasta vastalauseena islamistien ylivallalle.

Naisten ja kristittyjen osuus uudessa parlamentissa on vielä perustuslakikomiteaakin pienempi; alle kaksi prosenttia.  Valtaosa egyptiläisäänestäjistä äänesti parlamenttiin islamisteja, mutta iso tai ainakin äänekäs osa kansaa on tyytymätön tilanteeseen. Monia islamistien vahva asema pelottaa – miten käy naisten saati kristityn vähemmistön oikeuksien tulevaisuuden Egyptissä?

Egyptiläisten arjessa ei ennen vallankumousta ollut paljoakaan tilaa eikä energiaa politiikan pohtimiseen. Taloustilanteen kurjistumisen myötä yhä useammassa perheessä raha päivittäiseen elämiseen on nyt aiempaa tiukemmalla. Arkinen turvallisuus pelottaa tai mietityttää lähes jokaista egyptiläistä.

Turvallisuustilanne on tammi-helmikuun vaihteesta parantunut, mutta ryöstöistä ja varkauksista on tullut arkipäivän uutisia. Poliisi ei ole edelleenkään läsnä kaduilla samassa mittakaavassa kuin ennen. Uutta on myös se, etteivät ihmiset puutu tilanteisiin samalla lailla kuin aikaisemmin – niinpä vaikkapa käsilaukun varastanut saa juosta kadun liikennetungoksessa vapaasti karkuun.

Ystävättäreni kanssa pohdimme tänään Siinain halki autoilemisen riskejä. Aiemmin ainoana riskinä oli liikenne, nyt matka voi pysähtyä maantierosvojen tiesulkuun. Hyvällä tuurilla saattaa selvitä rahalla, mutta hintana voi olla myös auto, henki – tai ihmiskaupan uhriksi joutuminen.

Nykytilanne ja tulevaisuuden uhkakuvat saavat yhä useammat egyptiläiset – erityisesti kristityt – muuttamaan pois Egyptistä. Ne, kenellä on mahdollisuus ja varaa lähtöön, ovat todella etuoikeutettuja – valtaosalla egyptiläisistä ei ole varaa edes lamaannuttavaan synkkyyteen ja pelkoon.

Sabah näytti siltä, että hän nukkuu yönsä hevosten kanssa. Tytön takkuisessa niskatukassa kuhisi täifarmi. Sabah kertoi, että hänen seitsemänhenkinen perheensä elää sataman lähellä ja on hyvin köyhä. Sabahin isä ajoi ennen hevosvankkureilla risteilymatkustajia satamasta Edfun temppeliin, mutta perheen hevosen kuoltua isä jäi työttömäksi. Sabah osasi noin neljä englanninkielistä sanaa: money, please, food, hungry.

Sabah ei saanut yhdeltäkään risteilymatkustajista edes pientä kolikkoa. Oma periaatteeni olla antamatta rahaa kadulla kerjäävälle oli tiukalla koetuksella. Parasta olisi ollut antaa Sabahille ruokaa, mutta koska risteilyaluksen kapteeni jo töräytteli äänitorvea lähdön merkiksi, annoin Sabahille laukustani pähkinäpussin.

Vaikka Sabah kertoi kodistaan, en päässyt irti ajatuksesta, että hän näytti aivan katulapselta. Tytön kasvoissa ja käsissä oli arpia ja naarmuja, silmissä ei tuikkinut ilo vaan ilmeettömille kasvoille oli kivettynyt tuskan ja pettymysten naamio.

Sabah jäi Edfun satamaan odottamaan seuraavia risteilyaluksia. Hän jäi myös sydämeeni ja kohtaamisestamme lähtien päässäni on soinut Dingon vanha kappale vain hieman uudelleen sanoitettuna:

”hän on takkutukkainen tyttö

se sama tyttö on nähnyt helvetin

takkutukkainen tyttö

se sama tyttö on uskonut ihmisiin…”

Sabahilla on pelkästään Niilin varren kylissä ja kaupungeissa miljoonia kohtalotovereita. Jo ennen vallankumousta noin 40 prosenttia egyptiläisistä sinnitteli köyhyysrajan tuntumassa tai sen alapuolella. Vallankumouksen myötä heikentynyt taloustilanne on kurjistanut köyhien asemaa entisestään. Uutiset Kairon levottomuuksista ovat karkottaneet turistivirrat, mikä näkyy etenkin matkailusta elävien Niilin risteilyn pysähdyspaikkojen arjessa.

Helvetin nähneitä takkutukkaisia tyttöjä ja poikia – katulapsia – on Egyptissä uusimpien tutkimustulosten mukaan jopa kolme miljoonaa. Heistä valtaosa elää pääkaupungissa Kairossa.

Mubarakin aikainen Egypti ei tunnustanut katulapsiongelman olemassaoloa. Vallankumous on nostanut katulapset uutisotsikoihin. Katulapsia on värvätty jo yli vuoden ajan pikkurahalla tai ruokapalkalla rettelöimään Kairon Tahrir-aukion tuntumaan.

Katulasten ja kadulla kerjäävien perheiden määrän kasvua ei voi olla huomaamatta Kairon kaduilla. Valtio ei ole toistaiseksi mitenkään reagoinut aiemmin kieltämäänsä ja koko ajan laiminlyömäänsä katulapsiongelmaan. Egyptin harvat katulapsityötä tekevät järjestöt ovat entistä suuremmassa taloudellisessa ahdingossa, koska nekin harvat egyptiläiset, jotka ennen avustivat toimintaa taloudellisesti, ovat lopettaneet lahjoitusten antamisen lähes kokonaan epävakaaseen taloustilanteeseen vedoten.

Kairon katulapsilla on myös suomalaisauttajia. Vuonna 2003 perustettu Kulttuurikameleontit ry aloitti kaksi vuotta sitten Kairon katulapset -kehitysyhteistyöhankkeen, jonka paikallisena kumppanina on yli kaksikymmentä vuotta katulapsityötä tehnyt egyptiläinen Hope Village Society.

Kulttuurikameleontit ry:n kautta Kairon katulapset ovat saaneet myös paljon vaatteita, villasukkia ja kenkiä, joita kymmenet suomalaiset ovat lahjoittaneet. Yhteensä satojen kilojen lahjoituksia on koordinoinut yhdistyksen aktiivinen jäsen, espoolainen Merja Rukko, ja ne ovat matkanneet Kairoon kansainvälisen Oy Interasco Timber Ltd:n sahatavaralaivausten mukana Aleksandrian satamaan.

Kulttuurikameleontit ry:n suomalainen hankekoordinaattori ja suomalaiset vapaaehtoistyöntekijät tukevat ja vahvistavat yhteistyökumppanin katulasten päiväkeskusten ja turvakotien toimintaa esimeriksi koordinoimalla erilaisia työpajoja, jotka paitsi opettavat arvokkaita taitoja myös vahvistavat nuorten itsetuntoa ja elämänhallintataitoja.

Kulttuurikameleontit ry toteuttaa hankettaan jäsenmaksujen ja rahalahjoitusten turvin. Lisätietoja: www.kulttuurikameleontit.com

On Friday March 2, a smiling President waited on the tarmac of the military airport at Villacoublay to greet Edith Bouvier and William Daniels, two journalists returning from assignments for Le Figaro in war-torn Homs in Syria.

Ms Bouvier was seriously injured during an attack in which two other Western journalists were killed. In great pain with a broken femur and without proper medical care she had to endure nine days in hiding before local insurgents managed to smuggle her and Mr.Daniels out of Syria.

On the airfield, Mr. Sarkozy paid homage to Ms Bouvier’s courage and called her colleague “a chivalrous spirit” for staying by her side throughout the ordeal. He announced that France would close its Damascus Embassy in protest over the Syrian President’s harsh repression and said that the Syrian authorities would “have to explain their crimes before international penal courts.”

On the preceding Monday, the French president had already begun his week wearing a big, boyish grin on the early morning TV shows:  “The Artist”, a French movie, had just taken home five Oscars in Los Angeles. That is indeed an unusual triumph for any single country outside the U.S. Never mind that the Oscar statuettes went to a basically silent movie made in Los Angeles with mostly American crews. The script was French and so were the leading man and the director, both of whom received an Oscar.

During interviews that morning, the happy Mr. Sarkozy looked like the success was of his and his beleaguered political colleagues’ own making. He simply couldn’t stop smiling.

In truth, many a French national felt perkier than usual that Monday thanks to the film’s  triumph.  Any excuse is good these days to forget, even for a fleeting moment, the general gloom in France due to disastrous unemployment figures, an explosion of homeless on the sidewalks, sky-rocketing food prices, etc..

For the past several years and in addition to social domestic calamities, the communal French ego has suffered from feeling culturally ignored by the rest of the world.  Not only do the French resent the fact that in a fast-changing global reality they rarely make internationally important political and economic headlines any longer. The very soul of France’s population is wounded by the increasing indifference towards its culture, language and way of life. The mere reality that in this “new” world English has become today’s “Esperanto” and the necessary common tongue hurts especially older generations.

Hence, the recent attention which Americans have paid to a book praising the way the French educate their children is another piece of welcome news, amply reported here. Even though – or maybe because – “Bringing Up Bébé” immediately raised the hackles of American mothers and child psychologists.  Since February 7, The New York Times alone published at least three long articles about the book. The author, Pamela Druckerman, is an American journalist living in France with her English husband and their three children.

So, as Oscar Wilde put it: ”If there is anything more annoying in the world than having people talk about you, it is certainly having no one talk about you.”
Or as the old French saying goes: “Qu’on parle de moi en bien ou en mal, peu importe. L’essentiel, c’est qu’on parle de moi”.

© Gunilla K.Knutsson
Paris, March 4, 2012

Perjantai on monille viikon ainoa vapaapäivä ja normaalisti liikenne vilkastuu perjantain keskipäivän rukouksen jälkeen. Yleislakon aattona Kairossa on normaalia hiljaisempaa; liikkeellä ovat todennäköisesti vain ne, joiden on ollut pakko lähteä hoitamaan asioitaan. Valtaosa egyptiläisistä on päättänyt pysyä kotona lauantain yli – osa osallistuakseen lakkoon, osa mahdollisten väkivaltaisuuksien pelossa.

Armeija ilmoitti keskiviikkona 8.helmikuuta lähettävänsä joukkojaan kaikkialle Egyptin maakuntiin ”turvaamaan yksityistä ja julkista omaisuutta sekä teitä ja nappaamaan rikolliset”.

Aktivistien keskuudessa on ollut epäselvyyttä siitä, nimitetäänkö lauantain mielenilmausta yleislakoksi vai kansalaistottelemattomuuden päiväksi. Kansalaistottelemattomuutta eli äärimmäisessä tapauksessa esimerkiksi kieltäytymistä maksamasta valtionyhtiöiden laskuja, vaativat useat yliopisto-opiskelijat, ensimmäisenä Kairon saksalaisen yliopiston oppilasliitto.

Saksalaisen yliopiston opiskelijat vaativat armeijan sotilasneuvoston välitöntä eroa sekä nykyisen hallituksen erottamista. Yliopiston oppilasliiton varapuheenjohtaja Ahmed Hassanin mukaan maan johto on syyllinen myös Port Saidin jalkapallo-ottelun kuolonuhreihin, joiden joukossa oli yksi saksalaisen yliopiston opiskelija.

Yli 40 yliopiston opiskelijat tukevat saksalaisen yliopiston oppilasliiton aloitetta, jonka mukaan yleislakko jatkuu kansalaistottelemattomuutena niin kauan kunnes vaatimuksiin on vastattu.

Yleislakkoa tukevat myös monet poliittiset liikkeet ja puolueet. Yleislakkoja on suunnitteilla myös helmikuun 21. päivälle sekä vuoden 1919 vallankumouksen vuosipäivälle 9. maaliskuuta sekä vapunpäivälle 1. toukokuuta. Poliittisista puolueista esimerkiksi Muslimiveljeskunnan Vapaus ja oikeus -puolue sekä liberaali Al-Waft -puolue vastustavat yleislakkoa.

Uskonnolliset auktoriteetit ovat yrittäneet vedota kansaan, ettei se osallistuisi lakkoon.  Sekä Al Azhar instituution johtaja sheikki Ahmed Al-Tayed että suurmufti Ali Gomaa toivovat egyptiläisten lakkoilun sijaan keskittyvän velvollisuuksiensa hoitamiseen niin yhteiskuntaa, työpaikkojaan kuin perheitäänkin kohtaan.

Myös koptikirkon johtaja, paavi Shenouda III yhtyy muslimiauktoriteettien vetoomukseen. Shenoudan mukaan yleislakko ja kansalaistottelemattomuus ovat ristiriidassa monien raamatunkohtien kanssa, joissa kehotetaan tottelemaan esivaltaa.

Eilen illalla torstaina 9. helmikuuta Kairon keskustassa oli lähes autiota. Tahrir-aukiolla oli pieniä ihmisryhmiä huutamassa sotilasneuvoston vastaisia iskulauseita. Aukion keskellä on pieni telttakylä ja kymmenet kauppiaat myyvät Egyptin lippuja ja elintarvikkeita pikkukojuistaan.

Poliisia tai armeijaa ei Tahririlla tai sen välittömässä läheisyydessä eilen näkynyt. Liikennevalot oli kytketty pois ja poikkeuksellisen vähäistä liikennettä ohjasivat vapaaehtoiset siviilit.

Egyptiläisille Mubarakin väistyminen vallasta vajaan kolmen viikon kansannousun jälkeen oli ihme, joka tuntuu antaneen kansalle vääränlaisen tai ainakin epärealistisen signaalin. Parempaa tulevaisuutta ei rakennetta mielenosoituksilla, lakoilla tai kansalaistottelemattomuudella vaan sinnikkäällä arjen aherruksella, johon tarvitaan kaikkien kansalaisten panos.

Demokratia ei ole vapautta ilman vastuuta eikä oikeuksia ilman velvollisuuksia.