Koirakiven näyttelijäkaarti yllätti positiivisesti, myös laulutaidoillaan. Ari Leppäkankaan Irwin oli parhaimmillaan mikrofonin äärellä. Paremmasta elämästä ”suuressa maailmassa” haaveilevat alkoholisoituneen sotaveteraani-isän lapset, Ida Raekorven esittämä Marja ja Henri Honkasen Patu olivat ainakin 2010-luvun katsojalle hyvin uskottavia 60-luvun maalaisnuoria.

Hannu Närhi ja Keijo Komppa tulkitsivat pikkukylän poliisikonstaapeleja tavalla, joka oli yhtä aikaa sekä liikuttava että huvittava. Myös Ossi Kettusen nimismies kutkutteli yleisön nauruhermoja.

Risto Hakolan käsikirjoittama näytelmä sai suuren suosion jo kantaesityksessään kesällä 2006 Himoksen kesäteatterissa Jämsässä. Väljästi tositapahtumiin sekä Vexi Salmen muistelmiin pohjautuva näytelmä sijoittuu Pohjois-Karjalan Polvijärvelle kesäpäivään vuonna 1968. Polvijärven keikka nousi uutisotsikoihin ”Polvijärven kapinana” paikallisen nimismiehen keskeytettyä Irwin keikan, jolla yleisö oli tanssinut liian aikaisin. Tilaisuus oli huviverosääntöjen kiertämiseksi järjestetty ohjelmallisena iltamana. Paikallinen nuoriso suivaantui nimismiehen käytöksestä ja tilanne vaati rauhoittuakseen jopa poliisi varoituslaukauksia.

Irwin Goodmanissa on monia yhtymäkohtia Uuno Turhapuroon. Irwin Goodmanissa ja Uuno Turhapurossa kiteytyy jotain oleellista meistä suomalaisista.  Pertti ”Spede” Pasasen luoma Uuno Turhapuro on täysin fiktiivinen hahmo. Myös Irwin Goodman oli roolihahmo, jonka reteä renttuus meni mitä ilmeisimmin liian syvälle Antti Hammarbergin nahkoihin.

Sekä Uuno että Irwin saavuttivat valtaisan suosion suomalaisten keskuudessa useampana vuosikymmenenä. Hahmot puhuttelivat kaikkia kansankerroksia. Yhteistä Irwinille ja Uunolle lienee myös se, että ymmärtääkseen näitä ironisenkoomisia hahmoja, pitänee olla suomalainen. Irwinin laulujen sanat aukeavat ulkomaalaiselle käännösteksteinä yhtä heikosti kuin Uunon sanaleikkien sutkautukset.

Itselleen ja omille omituisuuksilleen ja oman kansansa kummallisuudelle ei yleensä ole kovin helppoa nauraa. Sekä Irwin että Uuno ovat kumpikin turvallisen ylinäyteltyjä hahmoja, jollaisille ei ole vastinetta omassa kokemusmaailmassa – siksi hahmoille voi huoletta hymyillä ja heitä voi pitää idolinaan. Irwin Goodman ja Uuno Turhapuro eivät suinkaan ole huonoja idoleja – kumpikin uskalsi kuunnella sydäntään ja elää itsensä näköistä elämää ympäristön paineista huolimatta.

Kairon Smart Village -tietotekniikkayrityskeskittymä laajenee jatkuvasti

Pyrin välttämään viimeiseen asti puhelimeen tarttumista Kairossa. Pesulan ja supermarketin kanssa asiointi sujuu yleensä ongelmitta, mutta esimerkiksi tietoliikenneyhteyksiä tarjoavaan yritykseen soittaminen on tuskien taival.

Puhelinlinjat – niin käynnykkä- kuin lankapuheluissakin – ovat yleensä huonot, puhelut katkeavat usein ja lähes poikkeuksetta linja rahisee niin pahasti, ettei vastapuolta tahdo kuulla tai ainakaan ymmärtää hänen sanomaansa. Toissapäivänä soitin sanomalehden jakelun viivästymisestä ja puhelimeen vastannut henkilö puhui egyptiläisittäin erinomaista englantia. Jopa linja oli poikkeuksellisen hyvä, mutta puhelimeen vastanneen henkilön lauserakenteen ja ajatuksen logiikka oli niin erikoinen, että muutama lause meni täydellisesti ohi lukuisista toistamispyynnöistäni huolimatta.  Asia tuli kuitenkin hoidetuksi ja puuttunut sanomalehti saapui myöhemmin.

Lohdullista on se, ettei asioiden hoitaminen puhelimitse arabiaksi edes täydellisesti arabian kieltä puhuvien kesken vaikuta olevan yhtään helpompaa.

Kansainväliset yritykset kuitenkin uskovat Egyptiin vahvasti. Esimerkiksi IBM, Google, Yahoo ja Microsoft ovat jo perustaneet puhelinpalvelukeskuksia Egyptiin. Useimmat kansainvälisiä yrityksiä palvelevat puhelinpalvelukeskukset ovat sijoittuneet Kairon piilaaksoksikin kutsuttuun Smart Village -tietotekniikkakeskittymään, joka työllistää jo 35 000 ihmistä.  Kairoon vuonna 2012 valmistuva Maadi Call Center Park tullee työllistämään 40 000 työntekijää.

Egyptin yliopistoista valmistuu joka vuosi 300 000 nuorta työmarkkinoille. Vuosittain jopa 10 000 nuorta suorittaa myös kurssin, joka valmistaa työskentelemään kansainvälisten yritysten puhelinpalvelukeskuksissa. Työvoimapulaa ei ole näkyvissä, sillä jopa 48 prosenttia egyptiläisistä on 9-15-vuotiaita.

Arabian puhekielessä ainakin Egyptissä sen sijaan on kohteliaampaa sanoa vain ”kiitos” kuin ”ei kiitos”. Ja kohteliaisuussääntöihin kuuluu tarjota vähintään kolme kertaa, koska kahdella ensimmäisellä kerralla on kohteliasta kieltäytyä esimerkiksi tarjotusta vesilasista, vaikka olisi kuinka janoinen. Vasta kolmannella kerralla tarjottaessa on sopivaa myöntyä.

Sama kolmen kerran sääntö pätee myös kuulumisten kysymiseen. Parilla ensimmäisellä kerralla on vastattava ”Jumalalle kiitos” tai ”kaikki on hyvin” vaikka olisi saanut juuri syöpädiagnoosin tai kotitalo palanut poroksi. Kuulumisia tosin tulee kysyä useammin kuin kolme kertaa lyhyenkin tapaamisen yhteydessä. Jos vastapuoli pikku hiljaa vastaa vähemmän vakuuttavasti kaiken olevan hyvin, voi alkaa varovaisesti tiedustella asian todellista laitaa.

Kaupassa sanan ei kuuleminen etenkin kauppiaalta on hyvin harvinaista. Myyjä voi etsiä loputtomasti toivomaasi kokoa tai väriä tai tuoda kerta toisensa jälkeen väärän kokoisia tai aivan toisen värisiä vaatteita tai kenkiä kuin haluaisit sovittaa.

Suomalaisesta tuntuu välillä äärettömän hankalalta ja turhauttavalta, ettei asioista voi puhua suoremmin. Ajan myötä oppii ymmärtämään paremmin, milloin kyllä onkin ei, koska positiivinen kanta voidaan ilmaista siten, että oletetaankin vastapuolen ymmärtävän, että tämä kyllä onkin itse asiassa ei.

Myös kyllä -sana on tulevaisuuteen viitattaessa aina arabian kielessä ehdollinen ja siksi siihen liitetään ”Insha Allha” eli ”Jos Jumala suo” -fraasi.  Fraasin käyttö tulevaisuudesta puhuttaessa ei ole muslimeille vaan tapa tai tottumus, vaan Koraani velvoittaa käyttämään sitä aina tulevaisuuteen viitattaessa.

Etenkin varsinaissuomalainen ja hämäläinen lyhytsanainen töksähtelevä hiljaisuus on välillä musiikkia korville arabikulttuurin loppumattoman puhetulvan jälkeen.

Rampa kerjäläinen näytti saavan hyvin vähän sympatiaa saati rahaa Jemenin pääkaupungissa Sanaassa huhtikuussa 2010.

Elinkaupasta ei ole Egyptissä luotettavia tilastoja. Ainakin satojen egyptiläisten arvioidaan myyvän munuaisensa vuosittain. Munuaisen, sarveiskalvon tai maksan osan myynti helpon rahan lähteenä houkuttelee myös jemeniläisiä. Jemen on köyhin arabimaa ja yksi maailman köyhimmistä maista.

Kesäkuun lopussa Jemenin pääkaupungin Sanaan lentokentällä pidätetyn 26-vuotiaan jemeniläismiehen tiedetään organisoineen ainakin 200 jemeniläisen elinkauppamatkan Egyptiin. Mies on myöntänyt tekonsa ja kertonut lähteneensä elinkauppabisnekseen myytyään itse toisen munuaisensa Egyptiin.

Arviot munuaisen myyjän saamasta korvauksesta vaihtelevat 2000 ja 7000 USD:n välillä. Laiton munuainen maksaa vastaanottajalle vähintään 15 000 USD:a. Etenkin varakkaat saudiarabialaiset voivat maksaa munuaisesta jopa 60 000 USD:a.

Egyptissä elinsiirrot ovat periaatteessa mahdollisia vain sukulaisten välillä. Käytäntö on kuitenkin vaihtelevaa ja mustan pörssin elinkaupassa ovat mukana lukuisat lääkärit ja sairaalat. Helmikuussa voimaan astunut laki sallii elinsiirrot aivokuolleelta potilaalta. Laki on periaatteessa islamin lain vastainen, mutta osa uskonnollisista auktoriteeteista hyväksyy elinsiirrot aivokuolleelta.

Egyptissä elimiä myös varastetaan erityisesti nukutuksessa tehtävien leikkausten yhteydessä. Ei ole lainkaan tavatonta, että esimerkiksi polvileikkauksessa ollut potilas löytää nukutuksesta herättyään tuoreen arven myös vatsastaan.

Elinkauppaa tehdään myös ihmishenkien kustannuksella. Elinvarkaiden uhriksi joutuu etenkin kodittomia aikuisia ja lapsia. Tapaukset, joissa uhri on tapettu ja häneltä on varastettu sisäelimiä, ovat kuitenkin asiantuntijoiden mukaan Egyptissä verraten harvinaisia.

Ostaessani nykyisen autoni Egyptistä uutena neljä vuotta sitten herätin suurta kummastusta, koska halusin välittömästi repiä irti penkkejä suojaavat muovit. Egyptissä muovit on tapana jättää paikoilleen, jotta penkit pysyvät puhtaana pidempään. Jopa rispaantuneet muovinriekaleet pidetään osittaisena suojana, kunnes muovit irtoavat kokonaan.

Autoiluun liittyy monta muutakin niksiä. Käännyttäessä ja erityisesti kaistaa vaihdettaessa ei suinkaan ole tehokkainta ilmoittaa aikeistaan kanssa-autoilijoille vilkulla vaan tästä ilmoitetaan ikkunasta ulos ojennetulla kädellä. Oikealle käännyttäessä kääntymismerkkiä näyttää pelkääjänpaikalla istuva matkustaja.

Pimeällä ajettaessa ajovaloja ei tarvitse pitää päällä, vaan vastaantulijoille voi ilmoittaa tulostaan vaikkapa vilkuttamalla valoja. Ilmeisesti näin säästetään ainakin lampun polttimoita, muttei välttämättä ihmishenkiä.

Turvavyö on monen egyptiläisautoilijan mielestä tarpeeton turhake. Joskin laki määrää etupenkillä käytettävän turvavyötä ja joskus rikkomuksesta saatetaan jopa sakottaa. Moni autoilija kiskaisee vyön esille pysähtyessään liikennevaloihin, joissa poliisi ohjaa liikennettä. Vyötä ei kiinnitetä mihinkään ja se saattaa roikkua ovenpielestä vaikka hakaneulalla.

Egyptissä sataa harvoin – Kairossa sadepäiviä on tilastollisesti alle kymmenen. Kuluneita tai rikkoutuneita tuulilasinpyyhkijöitä ei siis kannata vaihtaa. Tuulilasin pyyhkiminen muutamana harvana sadepäivänä onnistuu ikkunasta ulos roikkumalla ja pyyhkimällä lasia pyyhkeellä tai pienellä ikkunanpesulastalla.

Auton virallisesta matkustajien maksimiluvusta ei tarvitse piitata, autossa voi aivan hyvin kuljettaa niin montaa ihmistä kuin sinne mahtuu.  Henkilökuljetukseen käy myös avolavapakettiauto ja toisaalta sopivamman kuljetusvälineen puutteessa voi esimerkiksi teurastusjuhlan (id el adha) lähestyessä kuljettaa teuraslampaan myös takapenkillä. Lammas kulkee kätevästi myös moottoripyörän tai mopon tarakalla kyydissä matkustavan sylissä. Samalla tavoin voi kuljettaa mitä tahansa, mitä kyydissä istuva vain kykenee pitelemään käsissään.

Egyptiläiseen autoiluun liittyy kuitenkin ainakin yksi piirre, jonka merkitystä selvittämiseen seitsemän Egyptin vuottani eivät ole riittäneet. Näyttää siltä, ettei egyptiläinen voi ajaa autoa ilman, että ainakin kuljettajan puoleinen ikkuna on hieman avoinna.  Kesällä avonainen ikkuna palvelee tietenkin luonnollisena ilmastointina, mutta talvella etenkin öisin lämpötila saattaa lähennellä nolla ja normaalissa öisessä kaupunkinopeudessa sadan kilometrin tuntivauhdissa ikkunasta puhaltaa sisään todella viileää ilmaa.

Erityisesti ammattiautoilijan näyttäisi olevan mahdotonta ajaa autoa kuljettajan ikkuna täysin kiinni. Muutaman kerran olen huomauttanut asiasta ja todennut, että ilmastointi on parhaimmillaan kaikkien ikkunoiden ollessa suljettuna. Tällöin kuljettaja on sulkenut ikkunan, mutta vaivihkaa avannut ikkunaa pari senttiä muutaman minuutin päästä. Mysteeri lienee ratkaisematon.

Egyptin ensi vuoden presidentinvaalikampanjassa maata vuodesta 1981 hallinneen presidentti Mubarakin haastajaksi ilmoittautunut El-Baradei on sanonut ääneen monta asiaa, jotka ovat yleisesti tiedossa mutta joista yleensä vaietaan ainakin julkisuudessa.

El-Baradein mukaan on kohtuutonta olettaa, että egyptiläiset ymmärtäisivät mitään demokratiasta, koska ”Egyptiä on viimeiset 7000 vuotta hallittu faaraohallinnolla”.

Ihmisoikeusaktivistin valehtelu-kommentti kuvaa hyvin tilannetta Egyptissä. Viranomaiset voivat väittää mustaa valkoiseksi ja valkoista mustaksi – vaikka miljoonien kansalaisten aistihavainnot poikkeaisivat virallisesta totuudesta.

Kuutisen vuotta sitten heinäsirkkaparvet levittäytyivät myös Egyptiin ja miljoonat kairolaiset hämmästelivät kaupungin yläpuolella lentäviä mustia parvia. Sirkkoja myös putosi eri puolille kaupunkia. Maatalousministeri vakuutti seuraavana päivänä medialle, ettei mitään heinäsirkkaongelmaa ole, ”Egyptin ilmatilaan on eksynyt muutama yksittäinen heinäsirkkayksilö”.

Viimeksi olen ollut täydellisen ymmälläni seuratessani viranomaisten lausuntoja liittyen Aleksandrian poliisiväkivaltaan. Siviilipukuiset poliisit pahoinpitelivät kuoliaaksi 28-vuotiaan aleksandrialaisen Khaled Sayedin nettikahvilassa ja kahvilan edustalla Aleksandriassa. Tapahtumalla oli kymmeniä silminnäkijöitä, jotka dokumentoivat tapahtuman kännykkäkameroilla.

Poliisi oli pyytänyt nähtäväkseen miehen henkilöllisyystodistusta ja tämän tiedustellessa syytä henkilöllisyyden kysymiseen olivat poliisit alkaneet hakata häntä. Mies kuoli tapahtumapaikalla, jossa hänet totesi kuolleeksi myös läheisessä apteekissa työskennellyt lääkäri. Poliisit veivät miehen ruumin pois ja toivat ruumiin takaisin kymmenen minuutin kuluttua, jolloin ambulanssi haki miehen.

Miehen omaisille ja julkisuuteen ilmoitettiin seuraavana päivänä miehen kuolinsyyksi tukehtumisen, koska hän oli nielaissut huumausaineita sisältävän muovipussin.

Amnesty International vaatii Egyptiltä selvitystä tapahtumasta. Tuhannet egyptiläiset ovat osoittaneet mieltään tapauksen johdosta Kairossa ja Aleksandriassa. Aleksandrian syyttäjä on kuulustellut asianosaisia poliiseja ja vapauttanut heidät. Syyttäjän mukaan ei ole tarvetta asian lisätutkintaan, joskin syyttäjä on myöntynyt uhrin omaisten vaatimuksesta uuteen kuolinsyyntutkintaan.

Egyptin ihmisoikeuskysymykset ovat olleet Suomessa esillä ortodoksikristityn egyptiläisisoäidin karkotuspäätöksen yhteydessä. Ihmisoikeustilanne ei ole ongelmaton valtaväestönkään edustajien kohdalla.

Bahrainin kuningaskunnan ensimmäisen sexshopin avannut Khadija Ahmed on musliminainen, joka peittää hiuksensa sekä vaatteensa mustalla abaya-kaavulla. Hän ei usko liiketoimintansa olevan mitenkään islamin vastaista, vaikka kritiikkiä on esitetty paljon.

Bahrainin pääkaupungissa Manamassa sijaitsevan liikkeen toimiluvat ovat kunnossa. Näyteikkunan perusteella kauppa vaikuttaa alusasuliikkeeltä, mutta valikoimissa on myös tavallisesta poikkeavia alusasuja sekä aikuisten leluja aikuisten makuuhuoneleikkeihin. Khadija Ahmed on ollut alalla jo vuodesta 2007, jolloin hän myi tuotteitaan nettikaupan kautta.

Kauppias ei pysty tarkistamaan asiakkaittensa siviilisäätyä, mutta ei suostu myymään tuotteitaan nuorille tai selkeästi naimattomille. Asiakkaiden palautteen pohjalta kauppias on vakuuttunut liiketoimintansa pelastavan avioliittoja.

”Miehet ja naiset hakevat avioliiton ulkopuolisista suhteista erityisesti virkistystä seksielämäänsä ja juuri sitä minä tarjoan heille kauppani valikoimalla, joten he saavat kaipaamansa toisiltaan”, kauppias kertoo. 

Länsimaihin median kautta välittyvä kuva mustiin pukeutuvista ja joskus jopa kasvonsa ja silmänsäkin huivilla peittävistä musliminaisista vääristää kuvaa naisten arjesta. Kaiken kätkevän mustan abayan alla on yleensä tyylikkäät ja tarkoin harkitut asukokonaisuudet ja viimeistelty kampaus.

Persianlahden varakkaat valtiot ovat maailman huippumuotitalojen tärkeitä asiakkaita. Myös mustan abayan somisteena voi olla kuosiin neulottuna yhtä hyvin Versacen meduusalogo kuin Yves Saint Laurentin nimi.

Abayaa käyttävien musliminaisten keskuudessa valitsee usein myös kova kilpailu ja joskus jopa taistelu parhaimmista ja kalliimmista asuista. Naiset ovat juhlatilaisuuksissa kuten häissä usein vain keskenään ja keskinäinen kilpailu on joskus jopa raadollista. Musta Abaya ei siis suinkaan vapauta naista olemaan välittämättä ulkonäöstään, kuten länsimaisesta näkökulmasta voisi virheellisesti ajatella.

Musliminainen koristautuu ja huolehtii itsestään paitsi itsensä ja kanssasisarten myös erityisesti miehensä vuoksi. Egyptissä en ole törmännyt varsinaisiin erotiikkapuoteihin, joita varmasti on muuallakin kuin Kairossa. Tavalliset naisten vaateliikkeet ja erityisesti alusvaateliikkeet saattavat näyteikkunoissaan kaupitella naisille asuja, joita Helsingissä myydään vain erotiikka-alan erikoisliikkeissä. Liidunvalkoisen länsimaisen muotinuken päälle puettu intiimialueet paljaaksi jättävä kumi- tai verkkoasu hätkähdyttää ainakin ulkomaalaista Kairon kadulla, joilla naisten paljasta ihoa kasvoja ja käsi- ja jalkateriä lukuun ottamatta näkee vain matkailijoilla.

”Tulevat tänne helpon elämän vuoksi ja vievät meiltä työpaikat. Meillä on riittävästi omiakin ongelmia ratkaistavana, ei tänne tarvita muualta tulleita onnenonkijoita” – kommentti voisi olla suomalaisesta maahanmuuttokeskustelusta, mutta tämän kommentin lausujana oli kairolainen kenkäkauppias, joka kommentoi kaupan ohi kävellyttä sudanilaisnaista.

Egyptissä asuvat mustaihoiset afrikkalaiset kertovat kirjoittamattoman sääntönsä olevan, ettei koskaan pidä sairastua – ellei ole varaa maksaa yksityislääkärin ja -sairaalan palveluista. Julkisen terveydenhuollon piirissä tummaihoiset kertovat saavansa hoitoa viimeisenä tai ei lainkaan.

Mustaihoiset kertovat olevansa jatkuvan sanallisen häirinnän kohteena ja etenkin naiset kärsivät myytistä, jonka mukaan jokainen mustaihoinen nainen on prostituoitu. Egyptissä asuvien mustaihoisten afrikkalaisten alinta kastia ovat sudanilaiset, joita halveksitaan yleisesti. Kairossa asuvien mustaihoisten kesken vallitsee solidaarisuuden ilmapiiri, mutta heidänkin keskuudessaan tehdään ero muiden kansallisuuksien ja sudanilaisten välillä.

Arviot Egyptissä asuvista sudanilaisista vaihtelevat kahden ja viiden miljoonan välillä. Sudanilaisia pakolaisia Egyptissä on kymmeniä tuhansia. Egyptin valtio on taannut sudanilaisille vuodesta 2004 lähtien vapaan liikkumiseen, asumisen, omistamisen ja työnteon oikeuden. Käytännössä sudanilaisten on mahdotonta saada työtä muualta kuin yksityisen sektorin harmailta markkinoilta. Heillä ei myöskään ole oikeutta ilmaiseen koulutukseen ja terveydenhuoltoon.

Sudanilaiset eivät Egyptissä kohtaa vaikeuksia vain kansalaisyhteiskunnan vaan myös viranomaisten taholta. Synkin kappale sudanilaispakolaisten lähihistoriaan Egyptissä kirjoitettiin viisi vuotta sitten, jolloin turvallisuusviranomaiset tyhjensivät väkivaltaisesti Kairon keskustassa rauhallisessa istumalakossa olleiden sudanilaispakolaisten leirin. Joulukuun 2005 lopussa jopa 100 sudanilaispakolaista sai surmansa poliisiväkivallan seurauksena.

Sudanilaisnainen osallistui lapsensa kanssa Kairossa vuonna 2005 rauhalliseen protestiin, jonka viranomaiset hajoittivat väkivalloin

Egyptiläinen New Yorkissa asuva kolumnisti Mona Eltahawy kutsuu New York Times:iin kirjoittamassaan artikkelissa rasismia ”arabimaiden likaiseksi salaisuudeksi” ja esittää arabimaiden kansalaisille terävän kysymyksen: ”Me rakastamme käyttää sanaa ”islamfobia” kun keskustelemme siitä, miten muslimivähemmistöjä kohdellaan länsimaissa, mutta me emme koskaan pysähdy miettimään, miten kohtelemme oman yhteiskuntamme vähemmistöjä ja haavoittuvimmassa asemassa olevia”.

Auf meine Frage an Essam, meinen Begleiter, was denn dahinter sei, antwortete er irritiert: „Nur ein Friedhof. Aber nicht zu besuchen!“ Kategorisch. Wieso denn nicht ?

Nun, Friedhöfe besuchen wir hier nicht gern, meinte Essam. Damit hätten die Saudi`s generell   Probleme, vor allem  seit den Tagen des puritanischen Reform-Scheichs Abdel Wahhab. Für die Wahhabiten ist es nämlich ein Sakrileg, Tote über Gebühr zu verehren. Dabei beruft man sich auf angebliche Aussagen des Propheten Muhammad, dass der Besuch von Friedhöfen und das dortige Beten an Gräbern „haram“, also verboten, sei.

Das gelte für alle Saudi`s , arm und reich. „Sogar die Gräber der Königsfamilie und der Könige selbst sind praktisch unbekannt, niemand weiss, wo genau sie liegen, unter welchem Sandhügel. Es gibt keine Namenstafeln, nichts, nur ein unbenannter Stein- oder Felsbrocken liegt an der Stelle, wo einmal der Kopf war.“

„Und niemand besucht die Gräber ?“ Nein, niemand,  wozu denn auch ? Wir sind doch nicht wie die Ägypter, oder gar die Christen, die ihre Toten geradezu verehren und anbeten und ihnen riesige Grabtempel bauen!“

Tatsächlich, so mein Einwand, handelt es sich dabei wohl um die uralte Angst der Beduinen  und der Nomaden vor dem Tod. Sie buddeln ihre Toten ein und ziehen dann weiter.

Doch zurück zum Friedhof von Jeddah: dort liegen nicht nur die Vertreter der Bani Saoud, der Herrscherfamilie, sondern, dort soll,  der Legende nach,  auch Eva begraben sein, die Urmutter der Menschheit. Und nach ihr ist der Ort benannt: „Jeddah“, das heißt: die „Ahnherrin“, im heutigen Sprachgebrauch auch: die „Großmutter“.

Klar, dass die Stadtverwaltung niemand in diesen Friedhof lässt: im Nu wären hier alle Völkerschaften versammelt, um der Urmutter ihre Aufwartung zu machen.

Nach Meinung der Saudi`s  habe man eh schon genug Ärger mit der Moschee von Medina, wo sich das Grab des Propheten Mohammed befindet und wohin die Pilger aus aller Welt mit ebenso großer Begeisterung ziehen wie nach Mekka. Dabei besteht die muslimische Pflicht zur Haddsch-Pilgerfahrt nur in der Reise nach Mekka.

Warum ? In Mekka hätten sich Adam und Eva nach dem Sündenfall und der nachfolgenden Ausweisung aus dem Paradies wiedergetroffen und sich an Ort und Stelle versöhnt.Und als Dank dafür das „Haus Gottes“, die Kaaba von Mekka errichtet. Sagt Essam.Und wir fahren weiter an der Mauer des Friedhofs von Jeddah entlang, bis vor uns das Rote Meer blau aufleuchtet.

Egyptin kaltaisessa palveluyhteiskunnassa, jossa työvoima on edullista, asioita ei yleensä tehdä itse vaan jokaiseen tehtävään tilataan erikseen tekijä. Äärimmäinen esimerkki tästä on tuttavaltani, jonka vanhalla sukulaisella on vuosikymmeniä käynyt kotona selänpesijä.

Sähkölamppujakaan ei Kairossa yleensä vaihdeta itse, vaan homman suorittamiseen tilataan sähkömies. Tähän on myös käytännön syy: sähkölaitteet ovat yleensä niin vaarallisia, että niitä on opittu pelkäämään. Sähkömieskin yleensä lukee aina rukouksenpätkän vaikkapa ennen kattovalaisimeen koskemista.

Normaaleista kotiaskareista esimerkiksi silittäminen on yleensä ulkoistettu ammattilaisen tehtäväksi. Paremmissa perheissä käy silittäjä kotona muutamia kertoja viikossa, muut lähettävät vaatteet silitettäväksi pieniin silitystyöpajoihin tai pesuloihin. Palveluun kuuluu luonnollisestikin nouto- ja palautus kotiovelle, palvelurahaa vastaan. Silittäjien palveluja käyttävät lähes kaikkien yhteiskuntaluokkien jäsenet, köyhemmillä alueilla silityksen hinta on suhteutettu alueen elintasoon.  

Ulkomaalaisten outoudessa riittää egyptiläisille paljon ihmeteltävää. Esimerkiksi supermarketin kauppakasseja ei juuri näe muiden kuin ulkomaalaisten raahaavan kadulla. Supermarketista voi tilata tavaroiden kotiinkuljetuksen tai lähettää sisäkkönsä tai talonmiehen ostoksille. Myös apteekeissa ja lähes missä tahansa kaupassa toimii kotiinkuljetuspalvelu, samoin ravintoloissa.

Etenkään nainen ei Egyptissä yleensä kanna muuta kuin käsilaukkunsa. Vain köyhimpien yhteiskuntaluokkien naiset joutuvat tinkimään tästä periaatteesta. Toisaalta myös yläluokan johtajalla voi olla erikseen salkunkantaja, joka tuo salkun autoon kotona tai toimistolla. Salkunkantoa ei ilmeisesti ole soveliasta antaa autonkuljettajan tehtäväksi.

Ulko-oven naulausoperaationi oli pienen kangaskassin kiinnittäminen ulko-oveen. Lehdenjakaja tuo sanomalehden aamulla kerrostaloasuntoni oven eteen lattialle, koska ovissa ei täällä ole postiluukkuja.

Rappukäytävässä asustaa kissoja, jotka välillä käyttävät oven edustaa toilettinaan – joskus olen noukkinut oven takaa sanomalehden, jonka päälle kissat ovat jo jättäneet haisevat terveisensä. Minulle ei ole selvinnyt, onko toilettivalinnassa kyseessä kosto minulle, koska en ruoki kissoja vai hajuviesti asunnossani elävälle sisäkissalle.

Olen aiheuttanut hämminkiä myös alakerran turvallisuusmiesten ja talonmiesten keskuudessa lähtemällä sateenvarjon kanssa kävellen sateeseen. Tilastollisesti Kairossa sataa vain alle kymmenenä päivänä vuodessa ja sade ei yleensä kestä pitkään, mutta halvaannuttaa liikenteen kokonaan.  Sateenvarjot ovat vähäsateisessa kaupungissa harvinaisia, ja sateenvarjo tunnetaankin arabiaksi vain aurinkovarjona, ei sateenvarjona.

Pidempien matkojen, joihin lasketaan alle kilometrinkin matkat, kävely on omituista – etenkin jos kävelijällä mitä ilmeisimmin olisi varaa taksimatkaan. Egyptiläiset eivät kävele kuin pakosta ja myöskään katuja ei ole tehty pitkittäistä kävelyä varten. Jalkakäytävä on olemassa lähinnä siksi, että sitä pitkin liikutan poikittaissuunnassa autosta rakennuksen ovelle. Etenkin taksien tuntuu olevan lähes mahdotonta uskoa, että kävelijä todellakin haluaa kävellä eikä hypätä taksin kyytiin.

Soveliaisuus- ja tapasääntöjä voi tiettyyn rajaan asti rikkoa tarkoituksella pilke silmäkulmassa. Aion naapureiden kummastuksesta huolimatta jatkossakin käyttää tarvittaessa vasaraa, mutta esimerkiksi autoa en ryhtyisi pesemään muualla kuin yksityisellä pihalla. Egyptiläisessä hierarkkisessa yhteiskunnassa jokaisella on paikkansa ja tehtävänsä. Hedelmällisen muutoksen on lähdettävä sisältäpäin.