Ristiriita Egyptiä 11. helmikuuta lähtien johtaneen armeijan sotilasneuvoston ja kansalaisaktivistien välillä kasvaa. Armeijaa tervehdittiin kansannousun aikana ilolla ja kunnioituksella. Egyptin armeija oli kansannousussa kansan puolella, muutoin maassa olisi hyvinkin ajauduttu Jemenin, Libyan tai Syyrian kaltaiseen tilanteeseen.

Armeijan johto on heinäkuun aikana ajautunut yhä syvempään ristiriitaan erityisesti Tahrir-aukion mielenosoittajien kanssa, joiden ydinjoukkoa ovat vuonna 2007 syntyneen Huhtikuun kuudes -nuorisoliikkeen aktivistit.

Egyptin nuoret demokratia-aktivistit iloitsivat vallankumouksen jälkeen myös siitä, että maan johto kutsui heidät neuvottelemaan Egyptin tulevaisuudesta. Tilanne oli ainutlaatuinen ja valitettavasti tilapäinen asetelma.

Egyptin demokratia-aktivistien kritiikki sotilasneuvostoa kohtaan on kasvanut koko kevään ja huipentunut heinäkuussa useisiin isoihin mielenosoituksiin, joissa on vaadittu paitsi nopeampia oikeudenkäyntejä Mubarakille ja hänen hallinnolleen myös sotilasjohdon eroa. Mielenosoittajia raivostuttaa erityisesti se, että monista rikoksista syytetty maan entinen johto odottaa edelleen siviilioikeudenkäyntiä vaikka tuhannet egyptiläiset siviilit on kevään kuluessa tuomittu sotilasoikeudessa.

Armeijan sotilasneuvosto tuntuu olevan pahasti huolissaan aktivistien väitteistä, sillä se on ryhtynyt vastarintaan. Aikaisin lauantai-aamulla sotilasneuvosto syytti Facebook-päivityksessään Huhtikuun kuudes -nuorisoliikettä yrityksestä saada Egyptin kansa armeijan sotilasneuvostoa vastaan. Lisäksi liikettä syytettiin ulkomaisista taustavoimista ja ulkomaisesta rahoituksesta.

Väitteet raivostuttivat paitsi aktivisteja myös Egyptin median edustajia, jotka vaativat armeijan johdolta konkreettista näyttöä syytteidensä tueksi. Huhtikuun kuudes -nuorisoliike pohtii oikeustoimia sotilasneuvostoa vastaan väitten vuoksi.

Väkivaltaisuudet leimahtivat viikonloppuna noin 10 000 mielenosoittajan yrittäessä rauhanomaisesti marssia kohti puolustusministeriötä. Armeija pyrki estämään mielenosoittajia tiesuluilla. Abbaseyan kaupunginosassa polttopulloin, veitsin, kepein ja kivin aseistautuneet siviilit hyökkäsivät mielenosoittajien kimppuun armeijan katsoessa tapahtumia sivusta puuttumatta tilanteeseen. Lopulta mellakkapoliisi hajotti katutappelun kyynelkaasulla. Viisi mielenosoittajaa pidätettiin, mutta heidät vapautettiin myöhemmin.

Tapahtumia on pyritty selittämään siten, että Abbaseyan kaupunginosan asukkaat hyökkäsivät mielenosoittajien kimppuun. Asukkaat ovat kuitenkin kiistäneet väitteen ja sanoneet vain puolustaneensa omaisuuttaan. Useita autoja paloi kahakassa ja ikkunoita rikkoontui. Loukkaantuneita on Egyptin median mukaan ainakin satoja.

Egyptin demokratiauudistuksia vaativat mielenosoittajat eivät ole missään vaiheessa aloittaneet väkivaltaa vaan ainoastaan puolustautuneet hyökkääjiä vastaan.

Viikonlopun kahakan taustalla on mitä todennäköisimmin entiselle hallinnolle lojaalit tahot, joiden on pienillä rahasummilla helppo värvätä väkivallanlietsojia. Vastavallankumoukseen pyrkivillä tahoilla riittänee varallisuutta vielä pitkään taisteluun. Egyptin lähitulevaisuus ei näytä valoisalta. Levottomuudet ovat kuitenkin olleet alueellisia ja keskittyneet mielenosoitusten yhteyteen; valtaosa kairolaisista elää täysin normaalia arkea vailla välitöntä väkivallan uhkaa, mutta huoli tilanteen kehittymisestä on yhteinen.

Palanut Kansallisdemokraattisen puolueen päämaja on konkreettinen vallankumouksen muistomerkki Kairon keskustassa.

Olin egyptiläisten tapaan presidentti Mubarakin lähdön jälkeen hyvin optimistinen Egyptin lähitulevaisuuden suhteen. Kevään mittaan optimismini haihtui. Toukokuun alussa turvallisuustilanne näytti riistäytyvän käsistä Kairossa Imbaban kirkkopalon yhteydessä syntyneissä levottomuuksissa, joissa kuoli 15 ja loukkaantui yli 200 ihmistä.

Imbaban välikohtauksen jälkeen poliisivoimat määrättiin viimeinkin kadulle lähes samassa laajuudessa kuin ennen kansannousua ja vallankumousta. Turvallisuustilanteen paranemisesta viestii myös aamuyöstä kahdesta viiteen voimassa olleen ulkonaliikkumiskiellon lakkauttaminen 15. kesäkuuta.

Kairossa näyttää ja tuntuu normaalilta. Kohtaamani egyptiläiset ovat kuitenkin peloissaan, kuvainnollisesti ja konkreettisesti. Monet uskovat levottomuuksia ilmenevän runsain mitoin lähiaikoina tai lähitulevaisuudessa.

Viranomaiset tuntuvat kuitenkin työskentelevän tosissaan Egyptin paremman tulevaisuuden eteen. Imbaban kirkkopalosta tuomittiin 50 kristittyä ja muslimia, joiden syytelistassa harkittu murha sekä tuhopoltto, terrorismi ja uskonnollisen väkivallan lietsominen.

Tulipalossa pahoin vaurioitunut kirkko korjattiin ennätysnopeasti vajaassa kuukaudessa. Korjaustyöt maksoivat lähes kaksi miljoonaa euroa ja summa saatiin Gizan kuvernoraatin kassasta. Korjauksen jälkeen uudelleenavatun kirkon juhlajumalanpalvelukseen osallistui jopa pääministeri Essam Sharaf.

Yksi merkittävä vallankumouksen jälkeinen konkreettinen muutos oli pelätyn ja vihatun salaisen poliisin lakkauttaminen. Salaisen poliisin tilalle ollaan perustamassa Kansallista turvallisuuslaitosta (National Security Agency), jonka tiedotustilaisuudessa kesäkuun puolivälissä sisäministeri Mansour El-Essawy korosti uuden toimielimen palvelevan kansan etua. Salainen poliisi puolestaan oli kansan vihollinen ja palveli ainoastaan entistä presidenttiä ja hänen hallintoaan.

Tiedotustilaisuuteen osallistuneet poliittiset ja ihmisoikeusaktivistit pitivät tiedotustilaisuuden keskusteluja lupaavina. Egyptiläisten mielissä elää kuitenkin pelko siitä, että mikään ei käytännössä muutu. Aktivistit toivovat uuden toimielimen valtaoikeuksia selkiyttäviä ja rajaavia lakimuutoksia.

Kansallisen turvallisuuslaitoksen henkilökunnan rekrytointi jatkuu heinäkuun puoliväliin. Osa salaisen poliisin työntekijöistä siirtyy uuteen toimielimeen. Sisäministerin mukaan uudelleensijoitettava henkilöstö on läpikäynyt perusteellisen koulutuksen ja heidän taustansa on tutkittu ja heidän ei ole todettu olleen tekemisissä korruption tai väärinkäytösten kanssa.

Väite on suorastaan naurettava, sillä jokainen egyptiläinen sekä Egyptissä asuva ulkomaalainen on ollut ja on osallisena korruptiossa tavalla tai toisella. Korruptio naamioituu myös pieneksi palvelurahaksi, jonka antaminen tekee asioiden hoitamisesta huomattavasti nopeampaa ja sujuvampaa.

Kairon yliopiston professori, jonka tapasin Ruotsin suurlähetystön illallispöydässä, oli kanssani jyrkästi eri mieltä. Hänen mukaansa korruptio kosketti vain noin viittätuhatta virkamiestä. Hän ei pitänyt perusteluni esimerkeistä; poliisi keräämässä oman osansa nenäliinapaketteja myyvän köyhän vanhuksen tienestistä vastineeksi siitä, että antaa tämän olla kadulla myymässä nenäliinoja tai talonmiestä arvoasteikossa ylempänä oleva talonmies vaatimassa omaa osaansa alaisensa saamasta juomarahasta.

Kotikadullani Kairossa kielletyille kohdille pysäköinti näyttää onnistuvan edelleen yhtä helposti kuin ennenkin eli maksamalla pysäköintikieltoa valvovalle poliisille ”pysäköintimaksu”.

Kairo on kauneimmillaan iltavalaistuksessa. Päiväsaikaan näkyvyys on ajoittain heikko sumusavuhiekkapilven vuoksi.

Tuhkapilvi tai sen rippeitä saapui Egyptiin keskiviikkona. Päivä oli pilvinen ja iltapäivällä satoi hieman. Sumuisenharmaat päivät ovat arkea Kairossa, jossa harvoin näkee kirkkaan sinistä taivasta. Moni pysytteli tällä viikolla kotona, koska pelkäsi tuhkapilveä. Tekstiviestit olivat kehottaneet hankkimaan hengityssuojaimia ja käyttämään aurinkolaseja ja varomaan piilolinssien käyttöä. Viesti kehotti myös pesemään käsiä aktiivisesti ja ottamaan suihkun välittömästi kotiin ulkoilmasta saavuttuaan sekä pitämään ovet ja ikkunat tiiviisti suljettuina.

Kairolaisten hysteria kaukaisen tulivuoren tuhkapilvestä on lähinnä huvittavaa kaupungissa, jossa ilmansaasteet aiheuttavat arviolta noin 3400 ihmisen kuoleman vuosittain. Lisäksi ilmansaasteiden on arvioitu aiheuttavan vuosittain 15 000 keuhkoputken tulehdusta sekä 329 000 hengitystieinfektiota ja astmasairauksia. Liikenneonnettomuudet ovat koko Egyptin mittakaavassa toiseksi suurin kuolinsyy sydän- ja verisuonisairauksien jälkeen.

Kairon ilmansaasteet ovat peräisin lähinnä metalliteollisuudesta. Myös liikenteen päästöt huonontavat Kairon ilmanlaatua. Egyptin hallitus pyrkii vaikuttamaan liikenteen saastepäästöihin säädöksellä, jonka mukaan jokaisen Kairon taksin on siirryttävä bensiinistä nestekaasuun kolmen vuoden sisällä. Myös diesel-käyttöisten koulubussien ja julkisen liikenteen bussien maahantuonti on kielletty. Julkisen liikenteen siirtymistä kokonaan nestekaasuun suunnitellaan.

Kairo on yksi maailman saastuneimpia suurkaupunkeja, jonka ydinkeskustan saastepitoisuus ylittää jopa satakertaisesti WHO:n suositusten rajat. Samaan raskaan ilmansaasteen sarjan kärkipäähän sijoittuvat maailman suurkaupungeista myös Mexico City, Bangkok, San Paolo, Delhi ja Tokio. Kairon hengitysilman terveysvaikutusten on verrattu olevan samaa luokkaa kuin yhden savukeaskin päivittäisen tupakoinnin.

Kairo-köhä eli hengityksen rahiseminen ja yskä ovat niin tavallisia oireita, ettei moni niistä kärsivä enää edes osaa mieltää oireitaan tavallisuudesta poikkeaviksi.  Ulkopuolisesta kuitenkin esimerkiksi taksinkuljettajan yskänpuuska kuulostaa lähinnä keuhkonkappaleiden räkimiseltä ulos kurkusta.

Kairon keskustailmasta olisi terveellistä päästä välillä pois täysin terveydellisistä syistä. Terveydellisten seikkojen miettiminen on kuitenkin vain vähemmistön etuoikeus. Ilmansaasteista pahimmin kärsivillä harvoin on varaa valita.

”Hyvää matkaa sinne Kairon lämpöön”, kommentoi taas useampikin tuttavani. Tyydyin hymyilemään ja kiittämään. Kairon talvet ovat kaikkea muuta kuin lämpimiä. Ulkona auringossa on hyvinkin Suomen suvea lämpimämpää, mutta pääosin asunnot ovat kylmiä ja kosteita. Joskus lähden kesken työpäivän ulos vain lämmittelemään kohmeisia jäseniä auringossa, mutta yleensä työpäivät tulee vietettyä sisätiloissa ja sormia voi lämmitellä vain teekupin ympärillä.

Ilmastointilaitteella voisi puhaltaa lämmintä ilmaa, mikä kuitenkin tuntuu lähes yhtä tehottomalta kuin yrittäisi lämmittää isoa huonetta hiustenkuivaimella. Sähköpatteri toki hohkaa lähelle lämpöä, mutta lämpö karkaa nopeasti kattoon ja ulos ikkunoista, joita ei saa kunnolla edes kiinni. Lämmitys näkyy ja tuntuu konkreettisimmin sähkölaskussa.

Kairon kylmyys tunkee kirjaimellisesti ”luihin ja ytimiin”. Kairon kylmän talven päivittelyni huvittaa suunnattomasti ja loppumattomasti egyptiläisiä tuttaviani. ”Miten ihmeessä sinä valitat kylmyyttä, teillähän on Suomessa aina kylmä, luulisi sinun olevan tottuneen kylmyyteen”, on egyptiläisten vakiokommentti. Monien on hankala käsittää sitä, että talot on rakennettu suojaamaan kylmältä talvelta ja sisällä on tasaisen lämmintä.

Ehdottomasti hauskin Kairon lämpötiloihin liittyvä kommentti on vuosien takaa suomalaiskollegalta. Olin tammikuun lopussa käymässä Suomessa ja tuttavani kysyi tavatessamme: ”Miten ihmeessä et ole lainkaan ruskettunut?!?”.

Ilmaston muuttuminen tuntuu näkyvän myös Kairossa. Talvista tulee kylmempiä ja sateisempia, joskin kulunut talvi ei kuulu kylmimpien talvien joukkoon. Kairossa sataa tilastollisesti 12, 5 päivänä vuodessa. Kuutena talvena olen joka vuosi kuullut paikallisten kommentoivan talven olevan kaikkein kylmin ja sateisin ikinä.

Sade lamaannuttaa miljoonakaupungin liikennettä ja moni jää viisaasti odottamaan sateen päättymistä, ellei liikenteeseen ole ihan pakko lähteä. Autokanta on huonokuntoista ja vanhojen autojen renkaat lähes sileitä. Tuulilasinpyyhkijöitä ei vanhemmissa autoissa ole tai ne eivät toimi. Kuiva maa ei ime sadetta ja pienet tulvat ovat rankkasateella yleisiä.

Tammikuussa Egyptiä koettelivat poikkeukselliset rankkasateet, joiden myötä myös tietoliikenneyhteydet katkesivat eri puolilla Egyptiä useiksi tunneiksi. Pahinta tuhoa sade teki maaseudulla, jossa osin savesta rakennetut talot sortuivat ja ihmiset menettivät kotinsa. Virallisten tietojen mukaan Kairossa, Siinailla ja Assuanissa kuoli sateen ja tulvien seurauksena yksitoista ihmistä. Suomalaismatkailijoillekin tutun Punaisenmeren rantalomakohteen Sharm el Sheikin lentokentän katto vaurioitui myrskyssä ja yksi ihminen kuoli romahtaneiden kattorakenteiden alle.

Kevättä kohden ollaan menossa kuitenkin jo vauhdilla ja silloin sateet väistyvät hiekkamyrskyjen tieltä.

Egyptissä ylireagoitiin sikainfluenssaan jo keväällä. Vastoin Maailman terveysjärjestö WHO:n suosituksia ja vailla mitään loogisia perusteita Egyptin hallitus määräsi kaikki Egyptin siat tapettavaksi varotoimenpiteenä sikainfluenssaepidemian puhkeamista vastaan. Sikojen tappaminen vei elinkeinoin siankasvattajilta ja heikensi myös jätteenkerääjien mahdollisuuksia elinkeinonsa harjoittamiseen.

Sikojen lahtaus pahensi myös Kairon jäteongelmaa, koska itsenäisesti organisoituneet jätteenkerääjät huolehtivat perinteisesti noin kolmasosasta Kairon jätehuollosta. Kun heillä ei enää ollut sikoja, jotka olisivat syöneet orgaanisen jätteen, he eivät enää keränneetkään jätteitä samalla intensiteetillä kuin aiemmin. Tämä näkyi ja haisi kaikkialla Kairossa.  Kaduilla mätänevät jätteet ovat maalaisjärjelläkin ajateltuna suurempi terveysuhka kuin jätteenkerääjien asuinalueella vapaana tepastelevat siat.

Egyptissä on raportoitu noin 3000 H1N1-virukseen sairastunutta. Virallinen luku sikainfluenssan aiheuttamista kuolemantapauksista on kahdeksan, mikä on äärimmäisen vähän verrattaessa noin 85 miljoonan asukkaan Egyptiä noin 5 miljoonan asukkaan Suomeen.

Egyptissä sikainfluenssahysteria jyllää hyväosaisten keskuudessa. Varakkaimmilla on tässäkin suhteessa enemmän valinnanvaraa kuin vähäosaisilla. Työpaikalta ei ehkä varakaskaan voi olla poissa, mutta lapsensa hän voi pitää kotona. Kouluja on suljettu Egyptissä toistaiseksi kuusi, mutta moni vanhempi pitää koulu- ja etenkin päiväkoti-ikäiset lapsensa kotona sikainfluenssan pelossa.

Täydellinen eristäytyneisyys ei kuitenkaan ole mahdollista. Tartunnan voi huonolla tuurilla saada vaikkapa ylellisen kotitalonsa puhtautta hohtavassa hississä kanssamatkustajan aivastuksesta. Köyhemmillä ei ole varaa miettiä kotiin eristäytymistä tai väkijoukkojen välttelyä. Töihin on mentävä julkisilla liikennevälineillä ja ostoksilla on käytävä täpötäydellä torilla.

Egyptiläiset tuntuvat menettäneen sikainfluenssan suhteen monen muun kansakunnan tavoin suhteellisuudentajunsa kokonaan. Normaaliin kausi-influenssaan kuolee kaikkialla maailmassa enemmän ihmisiä kuin sikainfluenssaan.

Egyptissä kuolee liikenteessä vuoden jokaisena päivänä tilastoista riippuen 20-30 ihmistä. Silti kukaan ei ainakaan julkisesti myönnä boikotoivansa liikenteessä liikkumista. Tuokohan varallisuus liikenteeseenkin jonkin irrationaalisen illuusion turvallisuudesta? Mersun kori toki on kestävämpi kuin 25 vuotta vanhan trabantin, mutta viikatemies ei tiettävästi tunnista automerkkejä ja korjaa satoa sattumanvaraisesti niin liikenteessä kuin muutoinkin elämässä. Yhtä suomalaista jo kuollutta ja yhtä vielä elossa olevaa legendaa lainatakseni: Elämä on ihmisen parasta aikaa eikä elämästä selviä hengissä.

Taksiautoilija Ahmed vakuuttaa, ettei koskaan töräytä torvea tarpeettomasti.

Äänitorven töräytys tuntuu monille kairolaiskuljettajille olevan autonajoon kuuluva maneeri, jolla ei kaikissa tilanteissa löydy ainakaan järjellistä selitystä. Äänimerkkiä toki käytetään usein myös helposti ymmärrettävissä tilanteissa esimerkiksi ilmoittamaan jalankulkijalle takaa lähestyvästä autosta. Kairossa jalkakäytäviä ei useinkaan ole tai ne on varattu muuhun kuin jalankulkuun, joten jalankulkijat kävelevät yleensä ajoradan reunassa.

Äänimerkkiä saatetaan käyttää myös pimeän aikaan kertomaan muille liikenteessä oleville omasta liikkeestä, sillä ajovalojen käyttö on yhä edelleen Kairon liikenteessä harvinaista. Äänimerkin voi tässä tilanteessa korvata valojen vilautuksella.

Äänimerkkiä käyttävät ahkerasti etenkin taksiautoilijat, joiden tuntuu olevan mahdotonta käsittää, että joku maksukykyisen näköinen ihminen vapaaehtoisesti kävelisi kahta metriä pidempää matkaa. Egyptiläinen nimittäin kävelee vain olosuhteiden pakosta, ei juuri koskaan vapaaehtoisesti. Erityisesti takseissa on monesti ”viritetty” äänitorvi, jonka desibelit melkein räjäyttävät tärykalvon monen metrin päähän.

Äänimerkki voi toimia myös käsimerkin korvikkeena kun kuljettajalta palaa pinna kanssaliikkujiin.  Äänimerkkiä useammin hermojenmenetystilanteessa tosin huudetaan ja huidotaan käsillä. Perusegyptiläinen autoilija ei osaa ajaa autoa ikkunat kiinni, joten huuto kuuluu etenkin hitaassa vauhdissa ajoneuvosta toiseen lähes yhtä hyvin kuin äänimerkkikin.

Äänitorvien kakofonia saavuttaa huippunsa yleensä liikenneruuhkassa tai punaisten liikennevalojen palaessa. Kairossa on liikennevaloja, mutta niitä ei noudateta. Isoimmissa liikennevaloristeyksissä onkin poliisi ohjaamassa liikennettä. Odotusaika isossa risteyksessä saattaa olla jopa viitisen minuuttia ja mitä pidempään poliisin käsimerkkiä autoilija joutuu odottamaan, sitä enemmän hän töräyttelee torveaan. Tässä tilanteessa viesti on ilmeisesti tarkoitettu poliisille: päästä jo nyt menemään!

Risteyksessä odotettaessa tapahtuu usein myös mielenkiintoinen ryhmäilmiö: Yhden autoilijan aloittaessa torvensoiton, lähes kaikki muut yhtyvät siihen välittömästi ja torvet soivat taukoamatta, kunnes autot pääsevät liikkeelle.

Liikenteen seisoessa tai madellessa kävelyvauhtia olen usein ympärilläni olevien autojen äänimerkkikonserttia kuunnellessani miettinyt, uskovatko autoilijat todella, että äänimerkin jatkuva käyttäminen nopeuttaa liikenteen etenemistä? Vai onko se vain keino viestiä omaa turhautuneisuutta. Kairon äänimerkeillä on tuhat ja yksi merkitystä.